MICHAEL JACKSONIN TRAGEDIA

Docventures onnistui avaamaan YLE 2 ohjelmassa Jacksonin laajan kaikkialla ihmisyyttä vaivaavan ongelman, jossa sekä ideologiset, että ihmisyyteen liittyvät probleemit linkittyivät vallan ongelmaan. Se toi esiin sekä syytetyn, että syyllistäjien skitsofrenian, ja laajassa mittakaavassa koko yhteisöllisyyden ongelman, mikä ei näytä avautuvan yksinkertaisesti. Näyttää siltä, että tuo ihmisten kollektiivinen skitsofrenia ei taitu, jos emme mene persoonallisuuden tuijottamisesta vallan mekanismien tarkasteluun, vallan kautta nousun ihanteisiin sekä inhoon ja eriarvoisuuden ylläpitämiseen.

Jacksonia voi syyttää hyväksikäytöstä, mutta on silti arvostettava hänen musiikkiaan ja vapautumisiin pyrkivistä luovista teoista, jotka voivat olla sekä hyve että pahe, ihmiset ovat tavallaan kahlittuna vankeuteen ja vapauteen, koska tietoisuudet eivät ole kehittyneet käyttämään vapautta vastuullisesti persoonallisuuden estäessä sitä. Sellaisen persoonallisuuden, mikä on autoritäärisissä kulttuureissa peloilla, kasvatuksella ja opetuksella luotu palvonta, ja mikä tukeutuu hierarkkiseen järjestelmään, vallan mahdollisuuteen taloudellisin keinoin, väkivallan seurauksena samaistumisena toisiin ja sitä kautta vilpittömän ihailun muuttuessa valheelliseksi ja sokeaksi tottelevaisuudeksi.

Jackson oli jäänyt lapseksi persoonallisuuden jäädessä tylpäksi henkisellä tasolla. Hänelle oli jäänyt sisäisen lapsen kyky luoda vapautta, mutta kansa ei ollut siihen valmis, ei ideologioidensa vuoksi, mutta ei kehitystasoltaankaan. Valtaeliitti ja ideologioiden ylläpitäjät taistelevat kulttuuristen tapojen oikeutuksista, osin oikeutetusti, osin väärin perustein. Muistamme Elvis Presleyn, jonka taide loi valtavan valtataistelun, mikä on hyväksi kansalle.

Sain nähdä työelämässä pienoiskoossa edustettuna tavallaan kansan käyttäytymistä. Mitä tapahtuu ihailijoissa, mitä uhraamisessa, syyttämisessä, ja kun persoonallisuudet saavat vallan, jossa kahtiajakautunut mieli kumartaa toista ja pyllistää toiselle. Yhteisöissä asenteet kukkivat, jossa karismaattisen aseman saavuttanut pitää yllä sokeaa ihailua ja rakentaa riippuvuuksia itsensä palvontaan, jonka tukijalka palvojalla on peloissa.

Näitä persoonallisuuden häiriöitä voi estää esimerkiksi Kristinuskon Jumala käsitteellä, jossa ihminen oppii Jumala kuvan kautta hallitsemaan valtoimenaan jylläävää kaksijakoista mieltään. Tämä oppi on psykoanalyyttisen ihmiskäsityksen perusta, jossa mielikuvien syntymä, halu, tahto ja tunteet saadaan hallintaan. Se on ihmisen oikeutta itseensä, itsekunnioituksen, itsearvostuksen ja itseluottamuksen synnyssä. Se on tie, jossa ihminen saa olla oma itsensä muuttumatta toiseksi kuin on. Kun ihmiseltä viedään oikeus syvätunteisiin, ja koko tiede tämän suhteen on kiellettyä, yksilöt joutuvat sosiaalisen vallan kahleisiin, riippuvaiseksi juuri ihmisistä, joilla on ylivaltaa.

Siten kulttuurinen taide voi ihmisten palvonnan kautta edesauttaa yksilöitä kehittymässä yliaistimuksiin joutuen, sen sijaan, että kuvaton Jumala auttaisi ihmistä selkeyttämään tunteita ja ajatuksia jakautumatta kahtia, eikä inhot ja ihailut ohjaisi tekoja mielivallan kautta, sekä ajattelua. Parhaimmillaan taide kasvattaa ja opettaa eettisyyttä. Se vahvistaa myös ihmisen kykyä hyvään havainnointiin, eikä totuudeksi muodostuisi mielen tuotokset. Vapaus mielen kahleista voi vapauttaa selkeään havainnointiin, mahdollistaa todellisen aidon vapauden, jossa ihminen voi ilmaista itseään omana itsenään, eikä pakotettuna pelkojen kautta palvottujen ihmisten vankilaan.

Antamalla yhteisöille ja yksilöille tuomiovaltaa mielikuvat hallitsevat mielen kautta. Tämä on vallan ongelma. Valtaa täytyy olla ihmiselle inhimillisesti itsensä löytääkseen, mutta sen voi kehittää vapaaksi niin, että aidot tunteet pääsevät esiin, ja ihmisistä tulee välittäviä. Hierarkkisessa valtakulttuurissa ihmisen itsekunnioitus ei pääse kehittymään, eikä hän opi kunnioittamaan toista, vaan tunteet toimivat valta-aseman kautta. Ammattiosaaminen olisi nostettava kunniaan, ja ihmisten välisiä suhteita kehitettävä kohti yhdenvertaisuutta, oikeutta olla oma itsensä ilman hyväksikäyttöä.

Ylentämällä ja/tai ylennettynä ihminen menettää oikeuden nähdä itseänsä toisessa. Hän menettää kyvyn terveeseen häpeään, joka suojelee ihmisyyttä sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka ihminen voi olla näkymätön ja pahaa tekemätön niin silti tuo arvostelu toisesta jo sinällään ylentää ihmistä niin, että hän jää asenteidensa vangiksi ilman todellista tapahtumaa ja valta tuo pahuuden. Ensimmäinen käsky ei ole huono ohje, myös neuvo, minulla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä ohjeistaa vallan vaarasta.

Raija