lauantai 13. huhtikuuta 2019

SYYLLISYYDEN AJAMANA



Syyllisyys on ehkä vaikeimpia asioita, mitä ihminen joutuu elämässään kohtaamaan. En lähde veikkaamaan sitä, onko syyllisyys synnynnäistä, uskon siihen, että kasvatuksella ja opetuksella voidaan saada ihmiselle omatunto, ja se voi kehittyä sekä inhimilliseksi, että ja/tai liian tuomitsevaksi. En usko, että biologismi määrää ihmisen pyrkimykset vapaassa tilanteessa, se tekee sen väkivallan alla, muutoin ihminen hamuaa henkistä tilaa, joka antaa tyydytyksen itseen. Ongelmallisin tieteen virhe ihmisyyttä tutkittaessa on ollut se, että itsetutkiskelulle ei ole annettu arvoa. Tuo luonnontieteelliseltä puolelta tullut ulkoinen havainnointi on tuonut mittavat määrät yhteiskuntaan rasitteita. Toiset ihmiset ovat tulleet toisilleen hallitsijoiksi ja valvojiksi, ja tuottaneet ongelmia enemmän kuin yhteiskunta pystyy kestämään taloudellisesti ja kulttuurisesti, vaan se tuhoutuu. En pidä arvottomana lääketieteen kehitystä, ehkä mielenkin teoriat ovat tuoneet kehitystä, ja ongelman ydin on yhteiskunnallisessa vallankäytössä, uskonnot mukaan lukien. Nuo hallitsemisen mallit tulevat luonnontieteen puolelta, apinakaudelta. Yksi tutkimattomimmista alueista on kohtelusta tullut väkivallan seuraus, jossa voi olla seurauksena hallitsemisen tarvetta.

Kasvatuksen ja opetuksen tärkeimpiä ulottuvuuksia on eriyttäminen. Se, että ihminen oppii erottamaan oppimisella mielen, kielen, tunteet ja kehon. Ellei ihminen opi tätä, hän jää mielivaltaisen ihmisyytensä vangiksi. Mieli alkaa reagoida reaktiivisesti, emme kuule, emme näe, mitä on tapahtumassa, vaan tulkitsemme ja arvotamme toisia oman mielen mukaan, taistelemme vallasta, ja menetämme kunnioittamisen taidon. Kaikkein viheliäimpiä asioita on se, että sanan merkitykset katoavat, puhumme mielikuvien kautta.

Ihminen tarvitsee mielen, mutta hänen ei tarvitse jäädä mielen vangiksi. Mieli on aistimusten valtakuntaa, ja ihminen saa ja voi nauttia kehostaan. Kun ihminen ei käsittele omaa syyllisyyttään, minkä kulttuurit vääjäämättä tuottavat, hän jää mielikuviensa vangiksi, ja uusissa tilanteissa havaitsee vain oman mielikuvansa kautta, eikä sitä mitä sanakieli ilmaisee toisen sanomana. Jos ihmistä kohdellaan väkivaltaisesti, hänen psyykensä puolustautuu, ja mielikuvat ottavat vallan, jopa hajottavat mielen ja siinä syntyvät kuvat. Olen elänyt psyyken puolustuksessa vuosikymmeniä, mutta tiedän, että tästä vankilasta voi vapautua ja oppia kuulemaan sitä mitä ihmiset puhuvat. Mutta se vaatii kunnioittamista ja väkivallattomuutta.

Jokaisella meillä on mielikuvat, jotka ovat vaativia ja pakottavia, täytyy oppia kuuntelemaan itseänsä niin, että erottaa ne havaitusta, eikä usko vain omaan mieleen. Ihminen voi myös oppia asenteelliseksi, eli ongelma on ajattelun tasolla. He ilmaisevat arvostamattomuutensa toiseen ihmiseen, ja paljastavat sen ilmaistun asian sisällöllä, ”sinä elät mielikuvituksessa”, ”olet osaamaton”, ”olet ymmärtämätön” ”havaitset väärin” eivätkä kuule mitä toinen sanoo ja kun he eivät ota tosissaan toisen kokemusta ja muistia, he mitätöivät toisen ihmisen.

Jos ihminen ei käsittele omia mielikuviaan, tunteitaan ja mielen kokemuksiaan, hän heijastaa ne toiseen. Tunteiden ongelmana ovat äärilaidat, ylevyys ja alentaminen. Kun ihminen ei käsittele tunteitaan, hän nostaa itsensä ylevyyteen psyyken puolustuksessa ja alentaa toisen ihmisen, joskus päinvastoin ja se voi myös kohdistua itseen ja näkyy persoonallisuudessa. Taustalla voi olla esim. ydinperheen alistamissuhteet, mies alistaa vaimoaan tai päinvastoin. Sosiaalisissa suhteissa yhteisön piirissä kohtaa usein sitä, että aletaan mitata ihmisen kärsimystä ja ikään kuin toisille sallitaan sitä ja toisille ei. Ja kärsimykset voivat kasvaa liian suuriksi hänelle jota ei kuulla, ja hän tekee itsemurhan.

Mieltään tutkimattomat ihmiset saattavat hurrata elämäiloa hedonistisesti, nauttiessaan vain kehomielestään, unohtaen syvälliset tunteet ja miten ne vaikuttavat toisiin. He eivät kanna vastuuta, ja ilmaisevatkin usein, etteivät tunne häpeää eikä syyllisyyttä, vaikka kohtelevat toisia brutaalisti. Asian esiin tuovat leimataan häiriköiksi, ja kun yhteiskunta arvostaa yli kaiken toisen arviointia toisesta, se itse asiassa tuottaa ongelmia ja syrjäytymistä, mitkä lopulta muuttuvat persoonallisuuden häiriöiksi, ja tuovat sosiaalisten taitojen negatiivisen kehityksen, mikä luo vain valta-asemia ja luokkayhteiskuntaa. 

Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti