VALINNANVAPAUS

Ei voida puhua valinnanvapaudesta, jos valinnan vaihtoehtoja ei ole olemassa. Maailma on täynnä säädöksiä, tapoja ja sopimuksia, jotka tuhoavat ihmisen oikeutta elämään. Koska olen joutunut elämässäni tilanteisiin, jossa minulta on riistetty itsemääräämisoikeus, olen joutunut vaaravyöhykkeelle. Vuonna 1978 olin elämän tilanteessa, jossa elämäni mahdollisuus oli vakavasti uhattuna. Olin yksinhuoltaja, ja työnantaja uhkasi työn menettämisellä, ellen lähde heidän järjestämään koulutukseen. Niin lähdin. Noin kolme viikkoa ennen koulutusta kirjoitin täysin tiedostamatta hätäni suuruutta, ilman tietoista tahtoa ja halua, se oli todellinen hätä, psykologian professori Kirsti Lagerspetzille muutamalla sanalla, ”Ihmistä ei voi opettaa, Jumala on johtaja, Jumala on hyvä psykiatri, ihmiset eivät osaa puhua”

Mutta minua ei kuultu, koulutus oli pakon alla mahdollisuus jatkaa elämää. Kolmen viikon kuluttua oli syvällä psykoosissa. Olipa kysymyksessä Jumalan ilmoitus, tai omista peloista syntynyt vaistojen ja pelkojen tuoma hädästä syntynyt viesti, se olisi pitänyt kuulla.

Koska en ollut saanut yhteiskunnalta apua vakavaan rikokseen kymmenen vuotta aikaisemmin, jonka kohteeksi jouduin, minulla oli erityinen vaara opiskeluun lähtemisessä, ja koska minulta oli viety itsemääräämisoikeus, se vietiin nyt koulutuksella.

Ei ole valtioilla, kansakunnilla, järjestöillä, ihmiskunnalla tai millään elimellä oikeutta viedä ihmisoikeuksia, tuhota ihmisen minuutta ideologioihinsa perustuen. On niin miljoonia tapoja tuhota ihmisen elämä, riistää henki täydellisesti tappamalla, tuhota hänen psyykensä ja minuutensa, ottamalla oikeudet oppimiseen, tai ravintoon, käytämme valtaa väärin niin monissa asioissa.

Ei tuo kirjeeni oppimisesta niin helposti avaudu. Voin ymmärtää sen tänä päivänä yhä syvemmin, kuinka vaativa minuuden käsite on ja psyyken toiminta. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus opiskella psykologiaa yliopistossa niin kuin haaveilin, olisinko koskaan kyseenalaistanut minuuden mahdottomuutta, jos oikeutta puhumiseen ei anneta, valinnan mahdollisuutta ei ole, jos ihminen joutuu jatkuvien rangaistusten ja uhkien alla jatkuvaan psyyken puolustukseen, jossa minuus tuhoutuu, halu ja tahto katoavat. Psykologia näyttäytyy minulle oppikäsityksenä, jossa minuus on aina tahdon ja halun toteutumaa, jossa reaalista maailma ei kyetä huomioimaan. Ei valintaa ole pakkovalinnat, ja vaihtoehtojen puuttuessa tehdyt teot.

Raija