VÄLILLÄ SEKSIÄ

Monissa seksiä koskevissa jutuissa naiset valittaa, että kun homma on ohi, miehet kääntävät vain selkänsä. Ei ole esileikkiä, eikä jälkihoitoa. Tätä voi esiintyä sekä miehillä että naisilla. Seksuaalisuus näyttäytyy vain osassa ihmisyyttä, mikä joskus on inhimillistä. Erityisesti vaarassa ovat miehet, joiden miehinen ihmisyys on ainoastaan ja paljon perustunut fyysiseen suoritukseen ja ylivoimaan ja lihasten pullisteluun. On kysymys siitä, että kokonainen ihminen puuttuu teoissa, koska kulttuuri vaatii ja edellyttää sitä.

On kysymys uskontojen ongelmasta ihmiskuvassa, on kysymys tieteen tuomasta näkemyksestä, mikä ruokkii vain tiettyjä puolia ihmisyydessä. Tiede on mennyt uskontojen perässä etsiessään ihmisyyden olemusta vain ja erityisesti persoonallisuuden tai sukupuolen mukaan. On etsitty hyvää ja pahaa ihmisessä synnynnäisenä, kuten Raamattu on kertonut. Ei ole huomioitu miten ihminen saa ja joutuu kohtaamaan itsensä ja ympäristönsä. Esimerkkinä käyköön tässä Freudin seksuaalilähtöinen teoria elämänvoiman synnystä, siitä syntyvänä ja aktivoivana. Vaikka vanhimmat osat sikiön kehityksessä ovat aivot, ja siellä tunnekeskuksen synty, on tutkittu kehoa toiminnallisesti ikään kuin tekoa, jota sikiö ulospäin näkyen tuottaa. Jo maan vetovoimien mukaan liike on olemassa, sikiö keinuun kasvun paineessa köyristellen päätään kohti jalkovälejä, ja lopulta osuu sukuelimeensä koskettaen sitä nuolemalla. Tämä on seksuaalisuuden toiminnallinen näkemys, joka siten kuvastaisi lapsen seksuaalisuutta, ja sitten on hormonaaliset, jotka vaikuttavat elinten kasvuun ja aktivaatioon. Ihmisen elämän voiman uupuminen ja katoaminen näkyy vahvimmin tunteiden puuttuessa, psyykkiset romahdukset, tätä ei usein huomioida seksin ylivallassa.

Tuo ulkopuolelta tarkastelu on jättänyt sivuun ihmisen sisäisen kasvun, itseksi tulemisen, oppimisen ja ihmistä tarvitsevan puolen, toisen ihmisen tarpeen kohtaamiseen, rakkauden ja välittämisen. Kun seksuaalinen akti syntyy, ja kun se ei lähde yksilön itsen kohtaamisesta, vaan kehoaistimusten virittyneisyydestä, jossa syntyy endorfiineja nautinnon merkiksi, kehon aistimusten seurauksena, syntyy vain kehotasollinen tyydytys, nautinto fyysisyydestä. Se ei kuitenkaan tuo tyydytystä tunnetasolla ja ihminen uupuu, ja hän kokee itsensä vajaaksi, ja enemmänkin pettyy, ja kääntää selkänsä. Kun itset kohtaavat rakkaudessa vuorovaikutuksellisesti syntyy ihailun ja hyväksymisen  tarve, jossa toisen palaute on keskiössä, jota ihminen tarvitsee kokeakseen iloa yhteisyydestä. Juuri vuorovaikutuksellisessa kohtaamisessa syntyy esileikit ja jälkihoidot, koska ne ovat vuorovaikutuksen elementtejä kohtaamisen viestinnässä, lähestymiset, kosketukset, hyväilyt, ja ilmentävät rakkauden elementtiä, ihailua.

Joskus käy niin, että olet kumppanillesi vain tutkimuskohde, mitä hän kestää, miten hän reagoi. Et saavuta hänen kokemuksessaan subjektin oikeutta.

Jos on vuosikausia ollut vuorovaikutuksessa toisen henkilön kanssa, ja huomaa monien sivulauseiden seasta, ettei hän ole oikeasti kuunnellut, on vain nyökytellyt. Ja että hän hakee vain omaa nautintoaan, ajaa läpi omia kokemuksiaan sekä ihmiskuvaansa, ja ei sittenkään ole nähnyt, että toinen on erilainen, ei ole kuullut ja huomioinut häntä, onko kysymys ollenkaan rakkaudesta. Hän ei tue toisen itsen esiin tulemista, ei vahvista sitä, ei myötäelä eikä huomioi.

Aivan toisentasoinen ongelma on taas välinpitämättömyydestä syntynyt, ja vuorovaikutuksen estämisestä seurannut tunteettomuus, jolloin tunteita ei synny, ne ovat kuolleet, koska vuorovaikutusta ei saa olla, ei itseilmaisua, vaan joku toinen alistaa tekoihin.

Kun itseä ja kohtaamisen tarvetta ei huomioida, ihmistä tulee kehoroolin vankeja, jotka saavat nauttia vain kehoaistimustasolla. Kun kehorooliin on pakotettu, nautintoa ei synny. Tämä on johtanut äärimmäisiin seksuaalisiin tekoihin, kuten pornoon ja väkivaltaan, koska tyydytystä ei saada, ihminen ei koe täydellistymistä, ei yhteisyyttä eikä jakamista, vaan seksi on enemmän itsetyydytystä, pelkkä pano, ei rakastelu. Se on omista aistimuksista nauttimista, ei sen välittymistä, mitä toinen kokee, se on aistinautintojen kautta saatu endorfiinien metsästystä, liman erittämistä liikkeestä, ei koko ihmisestä syntyneenä, mitä voisi kutsua orgasmiksi.

Itse asiassa olen tullut siihen tulokseen, että psykologia, kuten uskonnotkin ovat tutkineet ja tuoneet ihmisyyden esiin sellaisena, että se on edesauttanut enemmän itsekkyyttä kuin toisen huomioimista, kohtelua ja rajoittunutta ihmiskuvaa ei ole otettu huomioon, eikä vallan väärinkäyttöä riittävästi, ja pureuduttu vain persoonallisuuteen.

Raija