KUULEEKO HÄN?

50 ja 60 luvulla elettiin autoritääristen menetelmien ja tapojen aikakautta ainakin Itä-Suomessa, missä asuin lapsuuteni. Eikä se muualtakaan puuttunut, kun katselen työvuosia elämässäni ja ihmisten käyttäytymistä, jälkiä näkyi runsaasti. Äitini oli kuitenkin kasvatusmenetelmiltään jo 2000 luvun aikalainen, ja siitäkös joskus syntyi kiivaita väittelyitä opettajien kanssa, kun koulussa lapset kasvatettiin olemaan hiljaa ja kuuntelemaan auktoriteettia, lukuun ottamatta aivan varhaislapsuuttani, jossa opettajana oli erinomainen persoonallisuus, ja hänen menetelmiensä tavoite oli emansipoituva lapsi, kuten äitini, joka antoi luvan itseilmaisuun.

Pääosin perheissä korkein auktoriteetti oli isä käytännön ratkaisuissa meidän kotikonnuilla, mikä ei aina tarkoita sitä, että hänestä olisi tullut arvostettu, saattoi käydä päinvastoin. Isä saattoi saada ristiriitaisen suhteen lapseensa kuten äitikin, sekä vihan, että ihailun. Pahimpia ahdistuksen tekijöitä yksilölle ovat ristiriitaiset tunteet ja ne synnyttävät usein sokeutta, jossa kuljetaan ihanteissa uskoen ne totuudeksi, ja ryvetään vihan ahdistamana heijastaen tunteet toisiin. Yksilöt eivät tiedosta kaksijakoisuuttaan, ja eri todellisuuksia, jossa elävät. Kaikissa ihmissuhteissa ja yhteisöissä voi tulla esiin tämä ongelma. Tällöin suhteet toisiin ihmisiin muodostuvat ihailuksi ja vihaksi, toista vihataan, toista ihaillaan.

Oletko huomannut, että joskus et kuule ollenkaan toisen puhetta, jos ja kun kuulo on lukittunut psykologisesti? Voi olla, että puhuja on rasittava, mutta tunnelukot voivat estää kuulemista. Autoritäärisen kulttuurin tapa, jossa auktoriteetti puhuu ja muut kuuntelevat, estyy vuorovaikutus ja osallisuus ratkaisuun sekä sopimukset, on vain uskottava ja toteltava ja useimmiten se silloin on muita alistava. Tämä asia on puhuttanut minua paljon Englannin kielen ratkaisussa, jossa puhuttu ja kuultu on erilainen, mistä se kumpuaa. Kun kuulemiseen tulee lukko, näkömuisti voi alkaa aktivoitua enemmän kuin lääkäri määrää, opimme havaitsemaan näköaistilla, ja se yliaktivoituu. Joku voi sanoa, että en opi kuulemalla, vaan minun täytyy nähdä asia. Itselläni oli vuosikausia tällainen vaihe ja muistan tarkkaan vaiheen, kun opin kuuloaistimuksesta myös näköaistimukseen, korvani aivan raksuivat vapautuessaan ehdollistumasta. Tämä tapahtui koulutuksessa, kun opetettiin useammalla aistilla havaitsemista.  Kuulon estymisen aiheuttaa psyykkinen puolustus, jossa aistiin syntyy yliaistimus, mikä estää kuuloaistimuksen syntymän. Siksi pitäisi oppia puhumaan psykologisesta kuulosta, ja erottaa ne aistivaurioista, mitkä ovat elimellisiä.

Nykyään varhaiskasvatussuunnitelmassa tavoitteena on tasapainottaa aistien toimintaa.

Lukittuneet kuuloaistimukset estyvät tunteiden käsittelyssä, ja se voi näkyä heijasteisena. Lukittunut voi hyökätä vahvoja esiintyjiä kohtaan, tai sitten hän kokee oman pienuutensa niin ahdistavana, että riepottaa heikkoja. Lukittunut henkilö voi tuoda ongelmaa esiin areenalle manifestina. Jos trauma on ollut harvinaisempaa, ja alistaminen satunnaista, se jää enemmän tapahtumamuistiin ja niissä reaktioina, ja tulee uusissa tilanteissa esiin aggressioina, yhtäkkiä joku saa raivokohtauksen jostakin pienestä asiasta.

Raija