keskiviikko 2. toukokuuta 2018

MUISTIN KARKAILUA




Kaipaan aikaa, jolloin sain unilääkettä. Nukuin erittäin hyvin ja näin valtavasti unia. Mutta lääke otettiin pois, kun Englannissa oli tutkittu, että se yleisesti aiheuttaa muistin heikentymistä. Minulle kävi kuitenkin päinvastoin, muistini parani, sain takaisin tunnekokemukset ja elämästä nauttimisen. Vaikka söin hyvin pienen määrän tuota lääkettä kaksikymmentä vuotta, minulla ei ollut vaikeuksia päästä siitä eroon, minä vain lopetin. Ilmeisesti minulla oli juuri sisäinen tunne-elämä kuollut, ja olin joutunut keskittymään liikaa etuaivolohkolle, etten tekisi virheitä, joista sain julmat rankaisut.

Muisteja on luokiteltu eri tavoin toimiviksi, ja ne kehittyvät erilaisia reittejä. Kuulomuistin ja kinesteettisen muistin sanotaan olevan vahvimpia. Lyhyt jako on lyhytkestoinen ja pitkäkestoinen, tapahtumamuisti, kuulomuisti, näkömuisti, lisäisin vielä omasta kokemuksesta sielumuistin. Onneksi nykyään ollaan jo tutkimassa toiminnallisia sairauksia, kuten se muistin takana voi olla. Muistia voi tarkastella sekä biologiselta, fysiologiselta, että toiminnalliselta kannalta. Muutakin varmaan on, muttei minun osaamisalueella. Mielenkiintoinen on myös kulttuurinen oppimismalli, joissa on vuosisatojen perinteet. Kun suuri osa ihmisistä ei ole saanut puhua, on puhumattomuus ollut pääsääntöinen toimintamalli. Itse uskon, että puhumattomuus voi estää ja johtaa aivojen toimintaa, muistista tulee reaktiivista.

Joskus vanhemmat närkästyivät siitä, että lapsille oli paljon askartelua päiväkodissa. Ja itse asiassa se on ihan tarkoituksellista. Aivojen aktivoituminen lähtee käden ja silmän yhteistyöstä, ja alkujaan liikkeen oppimisessa suurten raajojen liikuttelusta siirtyen pieniin lihaksiin, mikä kehittää erityisesti analyyttistä ajattelua. Sosiaalisten taitojen ja tunne-elämän lähtökohdat ovat mielen aktivoitumisessa, jossa tunne ensin on tärkeää motivoitumisessa, ja mielen aistimukset johtavat nautintoon. Tämänkin taidon oppiminen vaatii harjoittelua, että voi tarkastella omia tunteita, ajatteluaan, ja että voi tunnistaa omat reaktionsa. Reaktioiden tunnistamiseen tarvitaan sekä sanakieltä että vahvaa leikin aikaa, niin että muistikuvia voi pitää lyhytaikaisessa muistissa, etuaivolohkolla, ja jäsentää ne sitten kielen alueelle pitkäaikaiseen muistiin ymmärrettävään muotoon. Pahimmillaan masennuksessa en reagoinut juuri mihinkään.

Yhteiskunta on valinnut mielen harjoitukset muistin alueelta, tunnealueet ovat kuoliossa. Se ei ole hyvä ihmisen kokonaiskehityksen kannalta. Ihmisen positiivinen kokemus vaatii monipuolisen aktivaation kokonaisessa ihmisessä. Tunteet tuovat voimavaroja, motivaatio lisää aktiivisuutta, ja pelkkä lihasten harjoitus ei anna ihmiselle tyydytystä oloonsa. Liiallinen muistaminen ei ole hyväksi.

Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti