Varsin usein
törmää asiaan, ettei ihmistä kuulla.
Ihmiset kertovat lääkärilleen traumastaan, se muuttuu lääkärin tulkinnaksi, ja
syrjäytetään. Tämän on huomannut monissa muissa yhteyksissä, meetoo
kampanjassa, kuinka avunpyytäjää ja kertomusta ei ole kuultu eikä uskottu.
Monissa ammateissa kohtaa kuulemattomuuden ongelman. Se on
kunnioittamattomuuden ongelma, se on kielen heikkouden ongelma, mutta ennen
kaikkea se on arvo-ongelma, nainen ei ole vielä saavuttanut ihmisarvoaan, hänet
luokitellaan vähä-älyiseksi.
Meille opetetaan
kirjallisuutta, muistikuvia kartutetaan, etuaivolohkomme on kuin taivas täynnä
tähtiä. Niitä voi olla jopa niin paljon, etteivät vuorovaikutuksessa olevan
osapuolen vähäiset sanat riitä, vaan värjäytyvät kuulijan kuviin.
Kuuleminen
on monimutkainen asia. Ensin on opittava kuulemaan mielen ja tunteiden synnyttämien
mielikuvien jäsentely kieleen, rakentamaan lauseita, jotka ovat
ymmärrettävissä. Tämän sisäisen minän kuulemiseen on opittava, siksi
varhaislapsuuden pitkä leikki-ikä on erityisen tärkeää, että oppisimme
kuulemaan mielen tuotoksia. Pelkkä äänteiden tunnistaminen ei riitä, emme kuule
ainoastaan korvilla, kuulemme myös mielellä. Henkisessä kasvussa eriytyminen ja
äänien erittely eri aistikanavista on oleellista. Emme voi luottaa vain
sanakieleen, on opittava kuulemaan mielen ja tunteiden kieltä.
Sanakieltä
ei voi arvostaa yli sen todellisten arvojen ja vaikutusten. Viimeisinä vuosina
on korostettu kirjojen lukemisen tärkeyttä oppimiseen. Kuulemista se ei kuitenkaan
tuo. Sivistynyt ja oppia päähänsä päntännyt ei kuule, vaikka kuinka olisi
lukenut paljon. Puheen tuottamisen ja keskustelun puute on vienyt kuulemisen
osaamisen. Siitä on tullut äänteiden toistoa. Me opimme koulussa sen,
kuunneltiin opettajaa, ja tunnistettiin sanoista äänteiden kautta. Niistä
opeista ei juuri ole jäänyt juuri mitään muistiin. Sen sijaan merkitykselliset
keskustelut ystävän kanssa, ovat muuttaneet suhtautumista asioihin,
arvostamista ja elämän kunnioittamista. Kuulemisessa merkitykset nousevat
erityisen tärkeiksi, jotka ovat enemmän mielen puolelle syntyneitä, kuin
asenteista ja tavoista tulleita. On opittava psyykkinen kuuleminen niin, että
se avautuu sanakielen kautta ymmärrettäväksi.
On opittava
puhumaan, että voi oppia kuulemaan. Vuorovaikutus ja keskustelu ovat avainasemassa
kuulemiseen, jossa on saavutettu tasavertainen asema. Suuri syy poikien oppimisongelmiin
on se, etteivät he tule kuulluksi.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti