VÄKIVALLAN JUURILLA

Elämän alku on väkivaltainen. Paratiisissa, jota kohtu edustaa, olotilamme on pehmeä, miellyttävä ja helppo, äiti hoitaa hengityksenkin. Kunnes kaikki pysähtyy synnytyskanavassa, keho puristuu äärimmilleen. Lihakset jännittyvät ja sikiö yrittää päästä ulos tuosta kammottavasta olosta synnyttäen sisältäpäin työntöä ulos lihaksiin. Luonnonlakien mukainen liikkuminen maan vetovoimien voimasta, on ollut lihaksien toimintaa tähän asti. Psykoanalyysi tulkitsi liikkeen syntymisestä tapahtuneet imemiset seksuaalisuudeksi, kun aistimus syntyi liikkeen voimasta. Ja tuon seksuaalisuuden se nimesi halusta ja tahdosta syntyväksi, jopa niin hurjilla mielikuvilla, että sikiö imee penistään.

Parhaan opetuksen sain tästä lihasvoimasta nuorena äitinä, kun vaihdoin kaksiviikkoisen vauvan vaippaa olohuoneen pöydällä, mikä oli kapea ja juuri leveydeltään vauvan pituinen. Yhtäkkiä vauva jännitti lihaksensa kaarelle, ja ponkaisi itsensä yli pöydän, ja putosi lattialle. Onneksi pöytä oli matala, mutta pelkäsin monta yötä, mitä siitä seuraisi. Terve on poika vieläkin.

Kaikessa tässä ruumiin palvonnassa unohtui tuo sisäinen itse, mieli ja tunteet, jotka olivat unien näkemisessä saaneet alkunsa. Mutta dogmit opettivat toisin, niin tieteen kuin Kristinuskon valossa. Ihmisen itse oli syntinen ja se oli tuhottava, muutettava, ja opetettava uudelleen, kun ei uskottu että Jumala osaisi sen tehdä. Niinpä itseä, tunteita ja mieltä alettiin kieltää. Tällöin tuo syntymäpuristuksesta syntynyt kehovoima alkoi vahvistua ja aistimukset kokivat yhä voimakkaammin aistimuksia. Seksuaalisuudesta tuli paineen synnyttämää tuntoa, jonka uskottiin olevan nautintoa. Yhä rajummin seksuaalisuus oli väkivaltaista, jonka paine sai aikaan. Ihminen ruumiillistui, kehoa ei enää ollut.

Ja tämä kaikki tapahtui oppien vuoksi. Sisäisen minuuden kieltämisen, häpäisemisen ja taltuttamisen vuoksi synnytyksessä tullut kehopuolustus aktivoitui, ja itse kuoli. Nuo tunteiden ja mielen vaikutukset kehoon tuottaisivat herkkyyttä aistimukseen, ja väkivaltaa ei enää syntyisi, eikä kehovoimaisuus johtaisi valintoja. Tunteiden kieltämisen ja piilottamisen vuoksi ne esiintyvät niin voimakkaina, että niitä vastustetaan, niillä on vuorien voima ja ne pelottavat. Mutta ne olisivat miellyttäviä kohdata, jos ne saisivat olla alusta alkaen hyväksyttyjä ja avautua vuorovaikutuksessa, tässä ja nyt.  Tunteita tulee vaalia ja suojata jo ennen syntymää, että ne säilyttäisivät ihmisessä herkkyyden aistimuksissa ja että väkivalta ei ottaisi voittoa elämästä.

Raija