SOSIAALINEN VALTA

Sosiaalista valtaa ja sen vääryyksiä ei tutkita kovinkaan paljon, koska sitä pidetään hyvänä, onhan se demokratian ydintä, joukkovallan sielu ja mystisen totuuden kannattelija. Minulle elämä on näyttänyt enemmän sen nurjat puolet, jossa mielipiteistä tehdään totuutta. Vaikka en itse lue Raamattua, en voi välttyä niistä lauseista, joita kuulen. Yksi niistä on se, että pahuus tulee ulkopuolelta, ja paholainen on itsellinen olento. Sen katsotaan tunkeutuvan ihmiseen ulkopuolelta. Olisiko sittenkin kysymys siitä, että yksilö heijastaa oman pahuutensa johonkin, ettei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä teoistaan, mikä on myös raamatullinen näkemys? Minusta ulkoa tulleen pahuuden näkemyksessä kysymys on mielipidevallasta, joka syntyy joukoissa, ja elää omaa elämäänsä tuotettuina näkemyksinä, riippumatta siitä mitä todellisuudessa tapahtuu.

Pahuutta niin kuin hyvyyttäkin on monenlaista. Näyttää siltä, että ihmiskuvan takana on valta, jota kohdistetaan ihmiseen toimenpiteinä. Se on myös ammatillista valtaa. Siinä ei oteta huomioon ihmistä kohtaan tehty kohtelu, vaan myös tutkijat ja ammattilaiset lähestyvät asiaa ihmisen persoonallisuudesta käsin. Kun ihmistä lyödään henkisesti tai ruumiillisesti, ja hän alkaa käyttäytyä aggressiivisesti, hänen luonteestaan aletaan piirtää kuvaa. Minä pidän luonnollisena, että lyöty ihminen puolustautuu sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja nostaa itseänsä ylös, ja se jopa näyttää ylpeydeltä, tehostettuna hän saattaa mitätöidä lyöjiään. Itse puolustauduin opiskelulla, halusin näyttää että olen jotakin, arvokkaampi kuin ympäristö arvioi, en niinkään uskaltanut iskeä puhumalla, joka sitten tuli myöhemmin. Jotkut eivät jaksa puolustautua lainkaan vaan ovat jo nujertuneet vallan väärinkäyttäjien alle.

Vaikeimpia kateuden ja lyömisen ärsykkeitä ovat naisella seksuaalisuus ja kauneus, miehellä komeus ja atleettisuus, jotka liittyvät ulkoiseen olemukseen. Nämä ovat usein toiseen tunkeutumisen taustalla. On brutaalia, että puolustuksesta aletaan tehdä luonnepiirrettä, kun ihmistä kohdellaan törkeästi.

Kun ihmisen totuutta kohtelusta ei oteta huomioon, näkemyksiä johtaa seurausten todistelu, jonka perustelu on ihmiskuvassa. Näyttää siltä, että tämä on asia, jota vasta nyt aletaan tutkia, ja käydä taistelua, kuten esimerkiksi nyt seksuaalirikokset. Kuinka on mahdollista, että oikeusoppineet esittävät näkemystä, että lapsen on annettava suostumus asiaan, jota hän ei ymmärrä, ja se ei olisikaan rikos, jos ymmärtämätön lapsi suostuu tottelemaan aikuista, johon hän luottaa? On kysymys hyväksikäytöstä, niin kuin se on ihmisillä, jotka eivät ota huomioon kohtelua, vaan etsivät epäoleellisesta tiestä vastauksia. Rikolliset eivät pääsääntöisesti tunnusta tekojaan. Tämä on valtaa, josta emme puhu, se on sosiaalista valtaa, se on ammattivaltaa, se on sukupuolivaltaa.

Yksi asia on ihmiskuva, jonka olen analysoinut Raamatusta. Se on Jeesus, joka syntyy uudelleen ja joka jättää vanhan minuutensa, sen pahan, joka ei kykene lähestymään asioita kuvittelemalla, vaan on asenteidensa orja, mielipiteiden vanki.

Raija