Sosiaalista
valtaa ja sen vääryyksiä ei tutkita kovinkaan paljon, koska sitä pidetään hyvänä,
onhan se demokratian ydintä, joukkovallan sielu ja mystisen totuuden
kannattelija. Minulle elämä on näyttänyt enemmän sen nurjat puolet, jossa
mielipiteistä tehdään totuutta. Vaikka en itse lue Raamattua, en voi välttyä
niistä lauseista, joita kuulen. Yksi niistä on se, että pahuus tulee ulkopuolelta,
ja paholainen on itsellinen olento. Sen katsotaan tunkeutuvan ihmiseen
ulkopuolelta. Olisiko sittenkin kysymys siitä, että yksilö heijastaa oman
pahuutensa johonkin, ettei tarvitsisi kantaa syyllisyyttä teoistaan, mikä on
myös raamatullinen näkemys? Minusta ulkoa tulleen pahuuden näkemyksessä kysymys on mielipidevallasta, joka syntyy
joukoissa, ja elää omaa elämäänsä tuotettuina näkemyksinä, riippumatta siitä
mitä todellisuudessa tapahtuu.
Pahuutta
niin kuin hyvyyttäkin on monenlaista. Näyttää siltä, että ihmiskuvan takana on
valta, jota kohdistetaan ihmiseen toimenpiteinä. Se on myös ammatillista
valtaa. Siinä ei oteta huomioon ihmistä kohtaan tehty kohtelu, vaan myös
tutkijat ja ammattilaiset lähestyvät asiaa ihmisen persoonallisuudesta käsin. Kun
ihmistä lyödään henkisesti tai ruumiillisesti, ja hän alkaa käyttäytyä aggressiivisesti,
hänen luonteestaan aletaan piirtää kuvaa. Minä pidän luonnollisena, että lyöty
ihminen puolustautuu sekä psyykkisesti, että fyysisesti ja nostaa itseänsä ylös,
ja se jopa näyttää ylpeydeltä, tehostettuna hän saattaa mitätöidä lyöjiään.
Itse puolustauduin opiskelulla, halusin näyttää että olen jotakin, arvokkaampi
kuin ympäristö arvioi, en niinkään uskaltanut iskeä puhumalla, joka sitten tuli
myöhemmin. Jotkut eivät jaksa puolustautua lainkaan vaan ovat jo nujertuneet
vallan väärinkäyttäjien alle.
Vaikeimpia
kateuden ja lyömisen ärsykkeitä ovat naisella seksuaalisuus ja kauneus, miehellä
komeus ja atleettisuus, jotka liittyvät ulkoiseen olemukseen. Nämä ovat usein
toiseen tunkeutumisen taustalla. On brutaalia, että puolustuksesta aletaan tehdä
luonnepiirrettä, kun ihmistä kohdellaan törkeästi.
Kun ihmisen
totuutta kohtelusta ei oteta huomioon, näkemyksiä johtaa seurausten todistelu,
jonka perustelu on ihmiskuvassa. Näyttää siltä, että tämä on asia, jota vasta nyt
aletaan tutkia, ja käydä taistelua, kuten esimerkiksi nyt seksuaalirikokset. Kuinka
on mahdollista, että oikeusoppineet esittävät näkemystä, että lapsen on
annettava suostumus asiaan, jota hän ei ymmärrä, ja se ei olisikaan rikos, jos
ymmärtämätön lapsi suostuu tottelemaan aikuista, johon hän luottaa? On kysymys
hyväksikäytöstä, niin kuin se on ihmisillä, jotka eivät ota huomioon kohtelua,
vaan etsivät epäoleellisesta tiestä vastauksia. Rikolliset eivät pääsääntöisesti
tunnusta tekojaan. Tämä on valtaa, josta emme puhu, se on sosiaalista valtaa,
se on ammattivaltaa, se on sukupuolivaltaa.
Yksi asia on
ihmiskuva, jonka olen analysoinut Raamatusta. Se on Jeesus, joka syntyy uudelleen
ja joka jättää vanhan minuutensa, sen pahan, joka ei kykene lähestymään asioita
kuvittelemalla, vaan on asenteidensa orja, mielipiteiden vanki.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti