AUKTORITEETTIPELOT

Kasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä on saada aikaan emansipaatio, eli itsenäistyminen. Kun kasvatus on autoritaarista ja hierarkkista, se synnyttää syntipukkeja yhteisöön, yksilöt eivät koe vastuuta teoistaan, ihaileminen on pelkopohjaista palvomista, jossa otetaan johtajia, mikä on laumasieluisuutta ja perustuu kehollisiin reaktioihin ja aito itse kadoksissa, persoonaa ei ole olemassa persoonallisena ja yksilöllisenä.

Jos ja kun ihminen ei ole saanut itsenäistyä, itse ei ole saanut syntyä, alkaa tunteissa heijastava suhtautuminen toiseen ihmiseen. Salaisuuksia varjellaan, ja paljastajat tuomitaan, ja totuus hävitetään näkyvistä, ihannetarinat hallitsevat tietoisuutta, kuten natsi-Saksassa. Tämän pohjalla on se salaisuuden osa syvällä ihmisyydessä, josta tunteet syntyvät, itse alkaa kehittyä ja salaisuuden verho peittää sen olotilaa. Se ei ole saanut tulla näkyviin. Niinpä henkilöt yhteisöissä, jotka puhuvat totuudesta, lynkataan, syrjäytetään ja vaietaan kuoliaaksi. Salaisuus, jota ei uskalla katsoa itsessä, ei myöskään saa tulla näkyväksi julkisesti muissa ja yhteisöissä. Elämä on näytelmää, jossa valitaan puolet ja ihmiset joihin liitytään, ja missä uskotaan luotuun totuuteen. Syntipukit eivät saa tykkäyksiä.

Kun itse ja tunteet jäävät taustalle, alkaa auktoriteettien palvonta ja ihailu. Auktoriteetti saa tehdä kuinka paljon rikoksia ja moraalittomuutta hyvänsä, häntä totellaan ja uskotaan. Ihailusta on tullut pelon kautta sokeaa. Oma sisäinen itse on piiloutunut, ja ihminen alkaa pelätä itseään. Suuret johtajat, jotka saavat tämän sokean ihailun pelolla liikkeelle, johdattavat uskollisiaan johtajan omiin päämääriin, ja silloin ei ole hyvä, että yksilö osaa ajatella itsenäisesti, sillä se on uhka johtajalle.

Usein olen miettinyt sitä, että onko päiväkodin ja kotikasvatuksen mahdollista antaa itsenäistymiskehityksen tapahtua, se on varmaan monesta tekijästä kiinni. Molemmissa voidaan tuhota tai turvata itseyden kehitys.

Jälleen kerran totean, että ensimmäinen käsky suojelee itseyden kehitystä, eikä auktoriteettipelko pääse ohjaamaan yhteisöllisiä ja yksilöllisiä ratkaisuja. Kun kuuntelee sisällään Jumalaa ja on uskollinen hänelle, ja samalla omalle itsenäiselle ajattelulle, se estää sokeaa palvontaa, ja asioiden salailua, sekä valhetarinoiden muuttumista totuudeksi. Jumalalle uskollisena totuus saa tulla näkyväksi kun yksilön oma todellisuus tulee ensin näkyväksi. Kun yksilöllä on oikeus omiin tunteisiinsa, ja hän oppii käsittelemään omia tunteitaan, hänen ei tarvitse mennä negatiiviseen sokeaan palvotaan, jossa tuetaan valtaa, ja liitytään joko joukkoihin, tai yksilöihin, jotka ottaa vallan käsiinsä mielipidevaikuttamisella. Tällöin ei haeta perusteluita ja kokemusperää uskolle, koska tietämättömyys johtaa ajattelua, tunteita ei synny, ne ovat pelon alla, eikä yksilö uskalla ottaa niitä vastaan sisältään, kun ne tuovat liikaa jännitettä, kun käsittelyä ei ole ollut. Vuosikymmenten kauhut tulevat niin voimallisesti, ettei niitä kykene hallitsemaan, siksi valta ja vastuu siirretään auktoriteeteille. Auktoriteetteina voi olla mielipiteet, ihmiset, tunteet, järjestelmä, jne.

Autoritaarisen kasvatuksen jälkiä on se, että ihminen puolustaa rikoksen tekijää, eikä uhria. Luottamusta synnyttävät tarinat, vakaa, melkein sanomaton viesti, korkea asema, sukupuoli jne.

Raija

Wikipedian määritelmää kasvatustieteen teorioista.

1.       Emansipatorinen intressi: Tämä aivan perustava intressi liittyy ihmisten vapauttamiseen perinteen ohjaamasta ajattelusta ja olemisesta, yhteiskunnallisesta pakotuksesta ja yleensäkin jonkin määräämästä olemisesta. Tämä intressi toteuttaa sekä itsereflektiota että pyrkimystä kypsään ihmisyyteen. Emansipatorisen intressin päämääränä on viimekädessä emansipoitunut yhteiskunta, joka toteuttaa jäsentensä kasvamista kypsyyteen ja mahdollistaa pakosta ja vallankäytöstä vapaan kommunikaation ihmisten kesken. Ajatus emansipaatiosta ihmisen sivistyshistoriaa määrittävänä perustekijänä muodostaa näin kriittiselle teorialle normatiivisen perustan.