KUULEEKO HÄN?

Mitä kuulemisen parantamiseksi voisi tehdä? Etiikan opettajani sanoi minulle kerran, että sinua kuunnellaan. Hämmästyin, sillä en kuvitellut, että olisin merkittävä. Niinpä analysoin itseäni, mikä saa ihmiset kuuntelemaan. Ensiksikin puhun harvoin keskustelutilaisuudessa, vapaalla ollessa saatoin joskus puheryöpyn tulla toiselle. Kun olen saanut olla puhumaton, harkitsen tarkoin mitä puhun, ystäväni sanoi, että osaan sanoa oleellista, ja keskeistä asian suhteen. (no nyt menee kehuiksi) Tosiasiassa minun ääneni on hyvin matala, se on ahdistuksen ja aggression sekoitus, ja olen jo luopunut siitä, että voisin koskaan oppia puhumaan selkeästi esim. Englantia, jossa äänteet tulee lausua niin hyvin, että sanan voi ymmärtää. Olen menettänyt puhetaitoni.

Joskus luin artikkelin, jossa sanottiin, että hiljaiset ovat pelottavimpia. Minussa on ollut sitä.

Nyt varastan Hellstenin luonnekuvauksista piirteitä, joita ryhmässä voi esiintyä, Kirjasta, Virtahepo työpaikalla, ja yritän löytää sieltä kustakin positiivisen puolen, miten se voi tuoda yhteisöön hyvää. Hahmot ovat, valesankari, taakankantaja, syntipukki, näkymätön, naurattaja, lisään hiljaisen. Nämä ovat vain karikatyyrejä, eikä kukaan koskaan ole täydellisesti sellainen, vaan rooli on tullut niistä opituista tilanteista, kuinka valtaa on käytetty ja kuinka tilaa on ollut. Hellstenin hahmot ovat psyykkisestä puolustuksesta kehittyneitä, psykologisia puolustusmekanismeja ja kaikkia piirteitä voi esiintyä yhdessä ihmisessä.

Valesankari kärsii liian suurista odotuksista, joita hän ja ympäristö ovat yhdessä punoneet tiedostaen tai tiedostamatta, joko ihailun ja/tai alistamisen kautta. Häntä voi auttaa kuvailijan tehtävät. Taakankantaja on yksinselviytyjä, hän tarvitsee auttajia ja puolestapuhujia, jotka muistavat sanoa, että hän on riittävä, syntipukkia auttaa toisen rooliin meneminen, ja hän voi olla joskus toinen, näkymättömän ja hiljaisen voi yhdistää, heiltä kannattaa kysyä, mitä he ovat havainneet ympäristön tapahtumista, naurattaja täytyy kohdata todesti ja vakavasti, sillä häntä ei useinkaan ole kuultu. Tällaiset piirteet voivat esiintyä sekä näkyvästi, että salatusti, sillä ne ovat enemmän opittuja yhteisön arvoista kuin persoonallisuuspiirteitä. Ne eivät näy, jos psyyke on suodattanut ne pois tositapahtumista omaan uuteen todellisuuteen puolustuksen liiallisuudessa, kun totuutta ei kestä.

Kaikkien kohdalla tiedostamaton ja tietoinen vaeltelevat hallitusti ja hallitsemattomasti, ne säilyvät yhteisönormeissa asenteina, ja niitä säilytetään hierarkkisen vallan avulla. Kun rooleista vapautuu, kuuleminen alkaa onnistua, ja kohtaamme todellista ihmistä.

Raija