Mitä
kuulemisen parantamiseksi voisi tehdä? Etiikan opettajani sanoi minulle
kerran, että sinua kuunnellaan. Hämmästyin, sillä en kuvitellut, että olisin
merkittävä. Niinpä analysoin itseäni, mikä saa ihmiset kuuntelemaan. Ensiksikin
puhun harvoin keskustelutilaisuudessa, vapaalla ollessa saatoin joskus
puheryöpyn tulla toiselle. Kun olen saanut olla puhumaton, harkitsen tarkoin
mitä puhun, ystäväni sanoi, että osaan sanoa oleellista, ja keskeistä asian suhteen.
(no nyt menee kehuiksi) Tosiasiassa minun ääneni on hyvin matala, se on
ahdistuksen ja aggression sekoitus, ja olen jo luopunut siitä, että voisin koskaan
oppia puhumaan selkeästi esim. Englantia, jossa äänteet tulee lausua niin
hyvin, että sanan voi ymmärtää. Olen menettänyt puhetaitoni.
Joskus luin
artikkelin, jossa sanottiin, että hiljaiset ovat pelottavimpia. Minussa on
ollut sitä.
Nyt varastan
Hellstenin luonnekuvauksista piirteitä, joita ryhmässä voi esiintyä, Kirjasta,
Virtahepo työpaikalla, ja yritän löytää sieltä kustakin positiivisen puolen,
miten se voi tuoda yhteisöön hyvää. Hahmot ovat, valesankari, taakankantaja,
syntipukki, näkymätön, naurattaja, lisään hiljaisen. Nämä ovat vain
karikatyyrejä, eikä kukaan koskaan ole täydellisesti sellainen, vaan rooli on
tullut niistä opituista tilanteista, kuinka valtaa on käytetty ja kuinka tilaa
on ollut. Hellstenin hahmot ovat psyykkisestä puolustuksesta kehittyneitä,
psykologisia puolustusmekanismeja ja kaikkia piirteitä voi esiintyä yhdessä
ihmisessä.
Valesankari
kärsii liian suurista odotuksista, joita hän ja ympäristö ovat yhdessä punoneet
tiedostaen tai tiedostamatta, joko ihailun ja/tai alistamisen kautta. Häntä voi
auttaa kuvailijan tehtävät. Taakankantaja on yksinselviytyjä, hän tarvitsee
auttajia ja puolestapuhujia, jotka muistavat sanoa, että hän on riittävä,
syntipukkia auttaa toisen rooliin meneminen, ja hän voi olla joskus toinen,
näkymättömän ja hiljaisen voi yhdistää, heiltä kannattaa kysyä, mitä he ovat
havainneet ympäristön tapahtumista, naurattaja täytyy kohdata todesti ja vakavasti,
sillä häntä ei useinkaan ole kuultu. Tällaiset piirteet voivat esiintyä sekä
näkyvästi, että salatusti, sillä ne ovat enemmän opittuja yhteisön arvoista
kuin persoonallisuuspiirteitä. Ne eivät näy, jos psyyke on suodattanut ne pois
tositapahtumista omaan uuteen todellisuuteen puolustuksen liiallisuudessa, kun
totuutta ei kestä.
Kaikkien
kohdalla tiedostamaton ja tietoinen vaeltelevat hallitusti ja hallitsemattomasti,
ne säilyvät yhteisönormeissa asenteina, ja niitä säilytetään hierarkkisen
vallan avulla. Kun rooleista vapautuu, kuuleminen alkaa onnistua, ja kohtaamme
todellista ihmistä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti