SAAKO NAUTTIA?

Seksuaalinen nautinto on julistettu ihmisoikeudeksi, uutisoi YLE asiasta sivuillaan. Kun tarkastelee asiaa vastakkaisena ilmiönä, olla nauttimaton, asia saa huomattavan monimutkaisemman ulottuvuuden, joita asiassa voi tuoda esiin, moraaliset, yksilölliset oikeudet, elämän mielekkyys, elämänvoima (sanoisin mieluummin elinvoima, jos puhutaan pelkästään seksuaalisuudesta, jos siihen lisätään nautinto, silloin mieli on liitettävä mukaan) vastuu jälkeläisistä, saa elää, saa tuntea, lista voisi olla pitkä.

On tärkeää oppia erottamaan mielen lähtökohdista tuleva alkutila. Lyhyesti, mieli on kehoaistimus, kun katsomme, jotakin, siitä syntyy aistimus. Kun hormonit vaikuttaa kehossa, siitä syntyy seksuaalista mielihyvää, miellyttävää ja nautinnollista kokemusta kehoaistimukseen, mutta se vaatii yksilöllistä oikeutta katsoa ja tarkastella sitä kokemusta, ja itse antaa luvan kokemukselle. Kun mielen lähtökohtana on vuorovaikutus itsestä ja/tai ulkopäin tulleena, mieltymys on yksilöstä syntynyttä itseilmaisua eri keinoin, eli yksilö voi haluta ja tahtoa omien mieltymysten mukaan. Kun tämä yksilöllinen oikeus estetään, ihminen ei nauti kokemuksestaan kehokokemuksessa tai sisäisesti tunnetasolla, mutta hän on voinut joutua ottamaan naamarin avuksi näytellessä nauttivaa, sillä ellei hän näytä nauttivan siitä, häntä usein voidaan rangaista vallan käyttäjien taholta. Ja juuri tässä kohtaa uhkailu, pelottelu ja rankaisu tuovat kehoon naamariolemuksen.” Alkujaan persoona tarkoitti naamiota”. (Antti Eskola, kirjassa Arvot, normit ja asenteet).

Keho tai ruumis, siitä voi kehittyä aina narsismiin asti vaikeita häiriöitä persoonaan. Jos ja kun ihminen on jatkuvasti psyykkisessä puolustuksessa, itse ei valitse eikä voi suhtautua kokemukseensa, kun kohtelu on julmaa. Jos haluamme inhimillisiä ihmisiä, on paneuduttava minuuteen, jossa tunteet on sallittuja, itsemääräämisoikeus turvattu ja oikeus henkiseen kasvuun oppimisen myötä. Oikeus nauttia itsestä tulee olla perusoikeus. Vain kehon kulttuuria harrastaen päädymme vain väkivaltaan itseä ja toista kohtaan, tunne on viesti, jota kautta havaitsemme kokemuksen laadun. On opittava erottamaan vuorovaikutusmieli kehomielestä, jossa se kehittyy vaikuttamisessa ja on erotettavissa lookisesti syy seuraus suhteisiin, kohteluun.

Kun minulta riistettiin itsemääräämisoikeus nuoruudessa, menetin nauttimisen kyvyn. Ruokaa vain lappoi suuhunsa, mutta se ei maistunut miltään, makua ei erottanut, kehoaistimus pelkkänä liikkeenä ei synnyttänyt nautintoa. Olin jäänyt nk. luonteen ja temperamentin vankilaan, sitä ohjasi ruumis (käytän tätä termiä ruumis, kun keho ei aisti) liikkeet menneisyydestä siirtelivät muistikuvia sattuman varaisesti, pelon voimasta, kuin olisi ollut luovuutta, mitä se ei ollut, vanhat kuvat liikehtivät, taannuin 16 vuotiaana kolmen vuoden ikätasolle. Persoonallisuuteni ja sitä kautta yksilöllisyyteni sulkeutui, kun sitä ei saanut olla. Tällöin vuorovaikutusmieli ja tunteet lakkasivat toimimasta, koska oma halu ja tahto oli poissa. Sanakieli ei antanut aistimukseen nautintoa, luovuutta ei ollut, vain tottelevaisuuden pakkopaita. Joskus muiden mielestä itseys tuli esiin, kun suutuin, ja tapahtui erittäin harvoin ja siitä tehtiin minusta luonnearvio, kun kokonaisuutta ei osattu nähdä, eri asioiden vaikutuksia. Kehonkielessä näkyi viha minuuden sulkemisen vuoksi. Tämä tapahtui vuosina 1969 – 1991. Sana on liha, sanotaan Raamatussa, ja sitä se varsinaisesti on. Tunteet ja persoonallisuus syntyvät vuorovaikutuksesta, itseen ja toisiin nähden, ja kun yksilö saa tahtoa ja haluta, mieli syntyy ja sen myötä nautinnon kyky, aistimuksen kokonainen kyky. Mieli ei ole ratkaisija, se on kokemuksen vastaanottaja ja kokemuksen tulkitsija, ellei itsekkyys ja vallanhimo sitä toteuta ihmisen kautta.

Tiedettä voi syyttää siitä, että se on vastuuttomasti nimennyt aistimuksen seksuaalisuudeksi lapsuudessa. Kun lapsi ei osaa puhua, hänen tutkimuksensa maailmasta alkaa maistamalla, ja tuntoaisti kertoo hänelle, mitä on maailmassa. Päiväkodeissa totesin joskus, että lasta rangaistiin tästä, nykyään se on jo sallittua, kokea kehitystason mukaan. Tässä voi kysyä, voiko keho tulla liian avoimeksi, ja tulla liikaa ulospäin suuntautuvaksi jakaen aistimuksen ulospäin sattumanvaraisesti ja toistuen tavaksi. Lapsi saa myös ulkoa tulevaa vuorovaikutusta, jossa tunteet alkavat reagoida, syntyy sisäinen yhteys kokemukseen itsen tarkkailtavaksi ja sen laatu tulee kohtelun laadusta. Lapsella on sisäsyntyisesti kehon pidättyvyys syntymästä syntyneenä syntymäpuristuksesta, ja niinpä hän myös pidättäytyy ja pitää itsessään sisällä kokemuksensa, koska se tuo turvan tunnetta, myös luottamusta itseen ja hallitsemisen tuntoa. Uskontoja voi syyttää siitä, että ne lukitsevat ihmisen ajattelun sanojen ehdottomuuteen, jossa toiminnallisuus ei selity lookisesti. Itseasiassa monet ongelmat selittyvät kasvatuksen ja yksilöön tunkeutumisen seurauksena, itseohjautuvana lapsella on valmius autonomiseen kehitykseen hyvällä ohjauksella.

Uskonnot ja kulttuurit ylipäätänsä ovat tuoneet paljon häpeää ja pelkoa ulkopuolelta tuotettuna ihmisyyteen, erityisesti se näkyy naisiin suhtautumisessa ja juuri sanakielen ehdottomuus on johtanut siihen, että järjettömät uskomukset pitävät tapoja yllä. Naisten kuukautiset ovat olleet kautta aikojen häpeän alaisia. Elämää kunnioittavassa kulttuurissa tämä olisi voinut mennä täysin vastakkaisesti, kuinka hienoa on, että elämän syntymä mahdollistuu.

Pelon pohjalta rakentuneet minuudet rakentavat usein myös riippuvuuden syntymisen toiseen, kun valta on ollut toisella ja hän on käyttänyt sitä hyväkseen antamatta elämiselle mahdollisuutta. Valitettavasti juuri silloin käy niin, että kehoehdollistuneet minuudet luonteen piirteinä yliaktivoivat kehon niin, että ulkopuolisesta se näyttää ahneudelta, seksuaalipyrkimykseltä yliaistimuksen vuoksi, keho näyttäytyy himoitsevalta, vaikka se on rakentunut psyyken puolustuksesta, ja persoonallisuutta ei ole näkyvissä, yksilöstä syntynyttä halua ja tahtoa, vain pelon kuva kehossa. Lapsella, jolla ei ole vielä minuutta alle kolme vuotiaana ja pelkoja ympäristöön nähden, kehon jännitteisyys näyttää seksuaalisuudelta, omnipotenssilta ja joidenkin mielestä narsistiselta.

Yliaistillisuudesta voi päästä irti normaaleihin aistimuksiin. Tällöin on kuljettava kultaista keskitietä, ei mitään liikaa. Rakastuminen, jos se alkaa tunteista, on yksi tyypillisistä yliaistimusten tapahtumista, tällöin tunteet vyöryvät ja sekoittavat päätä niin, että ihastuksen kuvat juuttuvat paikoilleen joksikin aikaa, eikä niitä saa sammutettua. Seurauksena on seksuaalisuutta. Jatkuvaa rakastumista ei kestäisi kukaan.

Kasvaminen vapauteen on jatkuva prosessi. Leikki, liikunta ja taide on väylä, jota kulkien pääsemme siihen. Niin sisäisessä minuudessamme tunteiden kautta kuin keholliset voimat voivat viedä ylisuuriin pyrkimyksiin ja vallanhimoon, jossa toisten alistaminen tapahtuu. Tunteista tulee negatiivisten voittokulku ja este hyvälle vuorovaikutukselle. Leikin, liikunnan ja taiteen kautta opimme kohtaamaan tunteet tässä ja nyt, ja kasvatuksella vertailua vähentämällä laimentamaan niitä niin, etteivät ne vahingoita ihmistä.

Raija