Tapasin
tässä joku aika sitten vanhuksen, jolla oli haaveena päästä nuorena lastenhoitajaksi.
Haastattelussa haastattelija sanoi, ettei hän voi kouluttautua, koska hän on
niin ruma. Näin oli vielä viisikymmentä luvun taitteessa. Joitakin tarinoita
olen kuullut, että morsiamelle on uusittu purukalusto ennen naimisiin menoa.
Eikä tästä ole montaa vuosikymmentä, kun Suomessakin käytiin mittaamassa kallon
pituuksia, sillä se oli arjalaisrodun säilyttämistä ja heikkojen jalostusta,
lyhytkalloiset suomalaiset katsottiin vähä-älyisiksi.
En ole vakuuttunut
siitä, että juuri sopivat henkilöt pääsisivät ammatteihin, jos
persoonallisuustestit otettaisiin käyttöön. Ja toisaalta, minkälaista
tutkimusta on niiden vaikutuksesta. Holtiton meininkikään ei ole viisasta.
Yhden yhteisen piirteen olen noteerannut valta-asemiin pääsystä, ainakin osalta
henkilöitä. He suhtautuvat epäinhimillisesti kanssaihmisiin. Lastenhoitajan
toivoisi olevan johdonmukainen, inhimillinen ja jämpti. Juuri nämä ominaisuudet
ovat edm. vanhuksella. Ja toisaalla, miksi juuri eräästä koulutuksesta
valmistuneiden suorastaan vainomainen luonteenpiirre edesauttoi heidät johtoasemaan.
Claes Andersson
sai moitteita psykiatriyhdistykseltä, kun hän analysoi presidentti Trumpia
persoonallisuushäiriöiseksi, jopa narsistiksi. Olen samaa mieltä, etteivät
tällaiset tautiluokitukset kuulu yleiseen sanastoon, vaikka Trumpin
käyttäytyminen ja vallankäyttö saavatkin ihokarvani pystyyn.
Yleiseen
sanastoon saattaminen ja toiseen ihmiseen kohdistuva vallankäyttö analysointeineen
lisää negatiivisia asenteita, kun ihmisiä aletaan lokeroida ja luokitella. Mutta
mahdollistaako salailu myös sen, että sairaiksi luokitellut henkilöt saadaan
pois yhteisöistä ja valtarakenteet pääsevät kukkimaan normien mukaan ja
lääkärit palvelevat vainoa. Joskus vaan tuntuu, että koko persoonallisuuskäsite
olisi haudattava. Parempi olisi arvioida väkivallan näkökulmasta asioita. Liian
moni saa narsistin leiman, jos puuttuu todellisiin vallan väärinkäytöksiin.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti