LAPSEN MIELELLÄ

Ahdistukseni opetti minulle syviä kokemuksia jotka liittyivät lapsen kehoon, ja myöhemmin avautumisen mahdollisuuteen. Kun ajattelemme lasta vapaasti kelluen kohdussa, kaikki on kehollisesti helppoa, äidin antama veri kuljettaa ravinnon, ja liikkuminen on lempeää lapsiveden tukiessa kehoa. Kunnes tämä auvoinen olotila saa järkytyksen ja puristuu synnytyskanavaan. Ahdistuksen, kauhun ja avoimuuden alkutilat saavat alkunsa. Lapsen sisäisessä mielen kokemuksessa on epätietoisena liikkuminen ja sen tuoma hyvä olo, riemu ja vapaus, josta voi nauttia. Siihen lapsi pyrkii takaisin.

Avautuminen alkaa, ja sitä tietä pitkin kuljemme avoimuuteen. Me opimme sen pikku hiljaa, ulospäin suuntautumisen kehoa ojennellen. Liikkuminen lisääntyy, koska keho palkitsee siitä, ahdistuksen tuoma tunto vapautuu, olo helpottuu.

Avoimuus jatkuu ihailuna. Lapsi ihastuu näkemäänsä, kuulemaansa ja tuntemaansa, kun kehoon syntyy mieltymyksiä. Ne ovat aistimuksia, jotka tuovat hyvää mieltä. Taakse jäänyt ahdistuskokemus haihtuu muistojen hämärään ja herää vasta sitten kun se herätetään. Aikuiset asettavat rajat havaitsemiselle ja ihastumiselle kasvatuksella, kaikkea mielihyvää ei saa ottaa. Negatiiviseksi se muuttuu silloin kun lapsen oma kokemus jätetään syrjään. Kieltomeri voi alkaa ohjata kokemuksia ja määrittää ihastumisia, mikä on sallittua ja mikä ei, arvot alkavat muokata mieltä. Liiallinen kieltäminen voi kehittää jakautuneen mielen, jossa ikään kuin ihastumiset on pakattu eri kanavalle mielessä, ja toimivat irrallisena lohkoen mieltä. Ne voivat esiintyä salaisina ja verhottuina, elää irrallisena ja torjua epämiellyttävää, koska mielekkyys on elinehto kehon hyvinvoinnille. Aikana jolloin kova kuri oli kasvatusmenetelmänä, esiintyi runsaasti valekieltä, kokemukset varioitiin erilaisiksi ja miellyttävimmiksi kokea, nähdä ja kuulla, koska avoin kokeminen ei ollut sallittua.

Milloin sitten mieli alkaa muuttua negatiiviseksi? Mitään ihanteellista jatkumoa ei ole olemassa. Yhtälailla kuin positiivinen kokemus palaa takaisin, negatiivinen ahdistuspuristus voi alkaa ohjaamaan kokemuksia. Aikuisten hellä hoiva, myötäeläminen ja hyväksyntä ovat avainasemassa lapsen hyvän olon palautumisessa ja takaamisessa ja vaikuttavat vahvasti kehitykseen. Kasvatus, hoiva ja opetus eivät ole itsestään selviä asioita, aikuisilla on suuri vaikutus siihen, kokevatko lapsemme elämän mielekkäänä vai epämielekkäänä. Se ei tarkoita rajattomuutta, mutta ei myöskään jatkuvaa alistavaa kieltämistä, jossa lapsen minuus ei saa laisinkaan olla läsnä.

Raija