Suomalainen
media pitää esikuvanaan henkilöä, joka on ahneuden perikuva. Hän on miljonääri
ja haalinut itselleen omaisuutta yli äyräiden. Hän hyödyntää yhteiskunnan tukia
ja asiakkaidensa omaisuutta, ottaa itselleen suuria määriä ja vie niitä veroparatiisisaarille.
Suomesta hän muutti pois, ettei tarvitsisi maksaa perintöveroa. Minä häpeän häntä. Hän hyötyy toisista ja
pitää ihmisiä roskina.
Näyttää
siltä, että hän on kansantalouden asiantuntija, mutta hän ei ole sitä muutoin
kuin voiton tavoitteluissa. Hänellä on voitonhimoa ahneuteen saakka. Maailma
pyörii kilpailusta. Se on kapitalismin henki. Mutta kilpailla voi myös
rehellisesti ja laadun kautta. Kaupankäyntiä voi harrastaa kestävän kehityksen
periaatteella. Nyt kun maailma sai vielä suuren valtion johtajaksi törkeän voiton
tavoittelijan, maailman meno on sellaista että yököttää. Kauppa on jumalamme.
Voittaminen
voi olla myös rehellistä. Siihen pyritään urheilussa doping vapaudessa. Kilpailu
on myös inhimillistä, jo sinällään tiedonjano voi olla motivaattorina tuoda esiin
jotakin, mikä on parempaa kuin toinen. Mutta sen ei tarvitse olla kasvotonta ja
häpeällistä kapitalismia, jossa mollataan toiset maanrakoon, kuten nyt Donald Trump
tekee.
Kun katsoo
tänä päivänä televisiota, kaikessa on kilpailua. Se ei ole tervettä. Sitä voi kutsua kansan kiihottamiseksi.
Ihminen tarvitsee taidetta vuorovaikutukseen, itsensä kehittämiseen henkisenä
olentona, mutta hän ei tarvitse kiihkomieltä sen kokemiseen. Rauha kasvattaa
ihmistä, ei kiihkomieli.
Eikö
moraalimme synny enää tiedon antimista ja etiikasta. Ei se synny silloin kun
ihminen altistetaan jatkuvasti kiihkomieleen, jonka taustalla on pelko. Sillä
ei ole mitään tekemistä reilun kilpailun kanssa, se on rienaamista, jossa
ihmisen heikkoutta käytetään hyväksi.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti