Kun näen
pelkounia, ne sijoittuvat pääsääntöisesti koulun alkuun ja koulun pihalle.
Siitä olen päätellyt, että koulu on ollut se paikka, jossa pelot lapsena ovat olleet
vahvimmillaan, ja siellä oppilasasuntolassa olemisen aika. Oppilasasuntolassa
olimme pitkän matkan vuoksi ja myös ravinnon puutteen vuoksi. Elimme
viisikymmentä ja kuusikymmentä lukua Pohjois-Suomessa. Unessa olen koulun
pihalla. Oppilasasuntolan hoitaja oli hyvin autoritaarinen ohjauksessaan.
Pelkotilat
eivät ole hyväksi, jos niitä on liikaa. Pelot suojelevat ihmistä, jos ne ovat
normaalilla tasolla, eli vaaran uhatessa. Ei ole kuitenkaan tervettä, että
lapsi pelkää säännöllisesti esim. vanhempiaan, opettajia, hoitohenkilökuntaa
jne. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vahvemmin kokemuksessa pelko tuottaa
jännitettä, niin että ajattelu hajoaa, tunne muuttuu kauhuksi ja lapsi ei saa
sitä hallintaan. Jos pelkoja ja uhkia on koko ajan läsnä, ihminen joutuu
vahingoittavan stressin alle, mikä kuormittaa fyysistä terveyttä ja voi jatkua
pitkälle aikuisuuteen.
Jokin aika
sitten katsoin klipin, jossa vanhemmat kilpailuttivat kolmen vuoden ikäisiä
lapsiaan. Lasten ilmeet olivat hätää ja tuskaa täynnä, kun vanhemmat
riepottivat juoksukilpailussa maalia kohti. Alle kolmen vuoden ikäiset lapset
eivät ole kypsiä kilpailemaan, jopa kymmenen vuoden ikäiset voivat olla
pelkojensa alaisia. Kuitenkin alle kolmen ikäiset pääsääntöisesti kokevat koko
kehollaan tunteen syntyessä. Minuus ei ole vielä eriytynyt sanakieleen, kuviin,
ääneen, ja tunteisiin, jotka olisi eriteltävissä.
Kun puhutaan
päivähoidosta, alle kolmen vuoden ikäiselle sitä ei suositella. Kun ja jos
lapsi joutuu pelkojohteiseen kehitykseen, jossa tunne eriytymättömänä ja
jännitteenä on hurmosmaista, hän on helposti laumakäytöksinen tai syrjäytyy
täysin. Tämän tilan estämiseksi tarvitaan aikuisen syliä, jolla on aikaa jakaa
lapsen tunnekuohu, ja jännitys lientyy. Päiväkodissa aikaa tähän ei ole. Kielteistä tunnekuohuntaa näkee usein suurissa
joukoissa, joissa tunnekuohu on kokonaisvaltaista eikä eriytymistä ole
tapahtunut. Kun pelko tuo jännitteen, ihminen ei myöskään pysty erittelemään
syvätunteita, kateutta, ahneutta, iloa, surua, vaan tunnekuohu peittää ne.
Pelkojohteisessa
yhteisökäyttäytymisessä vaaditaan usein katumusta. Yhteisön jäsenet ovat kontrolloimassa
yksilön tekemisiä. Minulta on usein vaadittu katumusta teoista, joita en ole
tehnyt, ja jotka kontrolloija on synnyttänyt omassa päässään luulojensa
perusteella. Tällainen yhteisövalta on yksi yksilöä vaurioittavista ongelmista.
Se on peloilla johtamista, jos et suostu vallassa olijan ehtoihin, sinut
kammetaan ulos yhteisöstä. Pelkojohteisessa kehityksessä valtamekanismit saavat
vahvan sijan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti