PELON TYYSSIJAT

Kun näen pelkounia, ne sijoittuvat pääsääntöisesti koulun alkuun ja koulun pihalle. Siitä olen päätellyt, että koulu on ollut se paikka, jossa pelot lapsena ovat olleet vahvimmillaan, ja siellä oppilasasuntolassa olemisen aika. Oppilasasuntolassa olimme pitkän matkan vuoksi ja myös ravinnon puutteen vuoksi. Elimme viisikymmentä ja kuusikymmentä lukua Pohjois-Suomessa. Unessa olen koulun pihalla. Oppilasasuntolan hoitaja oli hyvin autoritaarinen ohjauksessaan.

Pelkotilat eivät ole hyväksi, jos niitä on liikaa. Pelot suojelevat ihmistä, jos ne ovat normaalilla tasolla, eli vaaran uhatessa. Ei ole kuitenkaan tervettä, että lapsi pelkää säännöllisesti esim. vanhempiaan, opettajia, hoitohenkilökuntaa jne. Mitä nuorempi lapsi on, sitä vahvemmin kokemuksessa pelko tuottaa jännitettä, niin että ajattelu hajoaa, tunne muuttuu kauhuksi ja lapsi ei saa sitä hallintaan. Jos pelkoja ja uhkia on koko ajan läsnä, ihminen joutuu vahingoittavan stressin alle, mikä kuormittaa fyysistä terveyttä ja voi jatkua pitkälle aikuisuuteen.

Jokin aika sitten katsoin klipin, jossa vanhemmat kilpailuttivat kolmen vuoden ikäisiä lapsiaan. Lasten ilmeet olivat hätää ja tuskaa täynnä, kun vanhemmat riepottivat juoksukilpailussa maalia kohti. Alle kolmen vuoden ikäiset lapset eivät ole kypsiä kilpailemaan, jopa kymmenen vuoden ikäiset voivat olla pelkojensa alaisia. Kuitenkin alle kolmen ikäiset pääsääntöisesti kokevat koko kehollaan tunteen syntyessä. Minuus ei ole vielä eriytynyt sanakieleen, kuviin, ääneen, ja tunteisiin, jotka olisi eriteltävissä.

Kun puhutaan päivähoidosta, alle kolmen vuoden ikäiselle sitä ei suositella. Kun ja jos lapsi joutuu pelkojohteiseen kehitykseen, jossa tunne eriytymättömänä ja jännitteenä on hurmosmaista, hän on helposti laumakäytöksinen tai syrjäytyy täysin. Tämän tilan estämiseksi tarvitaan aikuisen syliä, jolla on aikaa jakaa lapsen tunnekuohu, ja jännitys lientyy. Päiväkodissa aikaa tähän ei ole.  Kielteistä tunnekuohuntaa näkee usein suurissa joukoissa, joissa tunnekuohu on kokonaisvaltaista eikä eriytymistä ole tapahtunut. Kun pelko tuo jännitteen, ihminen ei myöskään pysty erittelemään syvätunteita, kateutta, ahneutta, iloa, surua, vaan tunnekuohu peittää ne.

Pelkojohteisessa yhteisökäyttäytymisessä vaaditaan usein katumusta. Yhteisön jäsenet ovat kontrolloimassa yksilön tekemisiä. Minulta on usein vaadittu katumusta teoista, joita en ole tehnyt, ja jotka kontrolloija on synnyttänyt omassa päässään luulojensa perusteella. Tällainen yhteisövalta on yksi yksilöä vaurioittavista ongelmista. Se on peloilla johtamista, jos et suostu vallassa olijan ehtoihin, sinut kammetaan ulos yhteisöstä. Pelkojohteisessa kehityksessä valtamekanismit saavat vahvan sijan.

Raija