Uskon, että
uskonnot tuhoavat itse itsensä tuottaessaan niin paljon järjestelmiin
hierarkkisia valtataisteluita, että joukkovoima tai diktatuuri tuhoaa ne. Jo sinällään Kristinuskon
ydinsanoma on hierarkkinen ihmiskuvastaan, mutta kun se muuttuu yhteiskuntiin
ihmisten välisiksi valtajärjestelmiksi, se vie pois sen ytimen, mikä siinä on
oleellista. Jumalakuva on kuin minäkuva, siinä on kolme osaa, mutta uskonnot ovat
konkretisoineet sen vallaksi, mikä on ensimmäisen käskyn rikkomista.
Jumala-uskon
ytimessä on merkitys ja tarkoitus, johon luottaen ihminen perustaa uskon.
Katsoin eilen Jacqueline Kennedystä elokuvan. yhdessä kohtauksessa hän
keskusteli pappinsa kanssa miehensä murhan jälkeen. Pappi neuvoi, ettei ihminen
osaa merkitystä ja tarkoitusta selittää ja parempi uskossa luottaa Jumalan antavan
tämän tarkoituksen. Tässä on mielestäni juuri uskonnon tuhoutumisen ydin,
liiallinen usko voi tuhota ja ajaudumme kohtaloon ja sattumiin. Mutta elämän tarkoituksen
ymmärtäminen järjettömänä on myös viisasta.
Uskonnoissa
on ajauduttu enimmäkseen tottelevaisuus uskoon. Noudatetaan niitä lakeja ja
oppeja joita muinaiset ihmiset ovat luoneet ymmärtäessään Jumalan merkitystä
elämään, kumarretaan kuvaa ja sanaa. Uskontotiedettä tulisi päivittää uuden
tiedon myötä. Jo 1800 luvulla tiede totesi, että merkityksen synty on ihmisen
itseyden olevaisin paradigma. Minun ihmiskäsityksessäni juuri tämä merkityksen
synty luo Jumala yhteyden, ja yksilö pysyy omana itsenään, oppii osittain hallitsemaan
itseään ja kuulemaan sisäistä ääntään ja välittämään sen sanakieleen kulttuurin
kanssa, ja ymmärrystä syntyy ihmisten välille. Kun tämä sisäisen syntymän
oleellinen osa viedään ihmisyydestä pois, hän menettää Jumala yhteyden.
Sisäisen itsen mielikuva syntymät ja yhdistyminen sanakieleen on ymmärryksen
syntymisen peruslähtökohta.
Elämässä
tapahtuu aina jotakin odottamatonta. Ennakointi on mahdotonta, mutta jotakin
voimme hallita. On merkityksellistä ja mielellistä esimerkiksi pyrkiä siihen,
että ihminen jokseenkin voi säilyä järjellisenä. Emme voi antaa mielikuvituksen
ryöpytä valtoimenaan, on hyvä tietää kuinka voimme säilyttää mielenterveyttä,
ja tehdä työtä sen eteen. Emme voi rasittaa aivojamme liiallisella järjellä,
kultainen keskitie on hyvä muistaa.
Arkkipiispa
Mäkinen sanoi hyvin haastattelussa, meidän tulisi oppia olemaan hiljaisuudessa,
olemme oppineet sanoittamaan liikaa. Hiljaisuus on parhaita sisäisen minuuden
löytämisen teistä.
Maailma on
luonut omia järjestelmiään taistellessaan ihmisoikeuksista. Yksi vapauden
mittareista on vapaa markkinatalous. Mutta se tuhoaa yhtä lailla ihmisyyttä
kuin uskonnotkin. Koska se ruokkii vain ihmisen kehollista maailmaa ja
kehomielihyvää, usein seksuaalisin keinoin. Niinpä jälleen sisäinen itse
tukehtuu, kun hän ajautuu ahneuden alttarilla ruokkimaan kehonsa mieltymyksiä.
Ellei
maailma ole tuhoutunut valtataistelussa uskontojen ja kaupallisuuden vuoksi,
tiede tulee nostamaan ihmiskunnan tietoisuuden tasoa niin, että kokonainen
ihminen niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisesti mahdollistuu korkeammalle
tasolle. Tunnetusti kommunismi on taistellut tätä vastaan, yksilöä ei saa olla
olemassa, ei Jumalaa, joka auttaa ihmiseksi kasvamisessa. Tieteen avulla tulemme
ehkä joskus selkiyttämään sitä, mikä on ihmiselle hyväksi niin että säilyisimme
ihmisinä. Ehkä silloin työn kautta maailmaa hallitsevat järjestelmät vähentävät
väkivaltaa ihmiskunnalle.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti