TUHOAVAT JÄRJESTELMÄT

Uskon, että uskonnot tuhoavat itse itsensä tuottaessaan niin paljon järjestelmiin hierarkkisia valtataisteluita, että joukkovoima tai diktatuuri tuhoaa ne. Jo sinällään Kristinuskon ydinsanoma on hierarkkinen ihmiskuvastaan, mutta kun se muuttuu yhteiskuntiin ihmisten välisiksi valtajärjestelmiksi, se vie pois sen ytimen, mikä siinä on oleellista. Jumalakuva on kuin minäkuva, siinä on kolme osaa, mutta uskonnot ovat konkretisoineet sen vallaksi, mikä on ensimmäisen käskyn rikkomista.

Jumala-uskon ytimessä on merkitys ja tarkoitus, johon luottaen ihminen perustaa uskon. Katsoin eilen Jacqueline Kennedystä elokuvan. yhdessä kohtauksessa hän keskusteli pappinsa kanssa miehensä murhan jälkeen. Pappi neuvoi, ettei ihminen osaa merkitystä ja tarkoitusta selittää ja parempi uskossa luottaa Jumalan antavan tämän tarkoituksen. Tässä on mielestäni juuri uskonnon tuhoutumisen ydin, liiallinen usko voi tuhota  ja ajaudumme kohtaloon ja sattumiin. Mutta elämän tarkoituksen ymmärtäminen järjettömänä on myös viisasta.

Uskonnoissa on ajauduttu enimmäkseen tottelevaisuus uskoon. Noudatetaan niitä lakeja ja oppeja joita muinaiset ihmiset ovat luoneet ymmärtäessään Jumalan merkitystä elämään, kumarretaan kuvaa ja sanaa. Uskontotiedettä tulisi päivittää uuden tiedon myötä. Jo 1800 luvulla tiede totesi, että merkityksen synty on ihmisen itseyden olevaisin paradigma. Minun ihmiskäsityksessäni juuri tämä merkityksen synty luo Jumala yhteyden, ja yksilö pysyy omana itsenään, oppii osittain hallitsemaan itseään ja kuulemaan sisäistä ääntään ja välittämään sen sanakieleen kulttuurin kanssa, ja ymmärrystä syntyy ihmisten välille. Kun tämä sisäisen syntymän oleellinen osa viedään ihmisyydestä pois, hän menettää Jumala yhteyden. Sisäisen itsen mielikuva syntymät ja yhdistyminen sanakieleen on ymmärryksen syntymisen peruslähtökohta.

Elämässä tapahtuu aina jotakin odottamatonta. Ennakointi on mahdotonta, mutta jotakin voimme hallita. On merkityksellistä ja mielellistä esimerkiksi pyrkiä siihen, että ihminen jokseenkin voi säilyä järjellisenä. Emme voi antaa mielikuvituksen ryöpytä valtoimenaan, on hyvä tietää kuinka voimme säilyttää mielenterveyttä, ja tehdä työtä sen eteen. Emme voi rasittaa aivojamme liiallisella järjellä, kultainen keskitie on hyvä muistaa.

Arkkipiispa Mäkinen sanoi hyvin haastattelussa, meidän tulisi oppia olemaan hiljaisuudessa, olemme oppineet sanoittamaan liikaa. Hiljaisuus on parhaita sisäisen minuuden löytämisen teistä.

Maailma on luonut omia järjestelmiään taistellessaan ihmisoikeuksista. Yksi vapauden mittareista on vapaa markkinatalous. Mutta se tuhoaa yhtä lailla ihmisyyttä kuin uskonnotkin. Koska se ruokkii vain ihmisen kehollista maailmaa ja kehomielihyvää, usein seksuaalisin keinoin. Niinpä jälleen sisäinen itse tukehtuu, kun hän ajautuu ahneuden alttarilla ruokkimaan kehonsa mieltymyksiä.

Ellei maailma ole tuhoutunut valtataistelussa uskontojen ja kaupallisuuden vuoksi, tiede tulee nostamaan ihmiskunnan tietoisuuden tasoa niin, että kokonainen ihminen niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisesti mahdollistuu korkeammalle tasolle. Tunnetusti kommunismi on taistellut tätä vastaan, yksilöä ei saa olla olemassa, ei Jumalaa, joka auttaa ihmiseksi kasvamisessa. Tieteen avulla tulemme ehkä joskus selkiyttämään sitä, mikä on ihmiselle hyväksi niin että säilyisimme ihmisinä. Ehkä silloin työn kautta maailmaa hallitsevat järjestelmät vähentävät väkivaltaa ihmiskunnalle.

Raija