Itseksi
tullaan koko ajan uudestaan, siellä on vanhat ja koetut, piiloutuneet ja
värjäytyneet, kivuliaat, räiskyvät, surulliset, ahdistuneet, aggressiiviset, vimmaiset
ja iloiset olotilat. Joskus minuus on vain haihtuvia, epämääräisiä mielikuvia,
jotka voivat tulla mielestä, sielusta (tunteet), sanakielestä, tapahtumista,
kokemuksista ja milloin mistäkin suunnasta, mikä on osia minuudesta, sen eri puolista,
muistista, mikä ei ole täydellinen kenelläkään.
Vähän alle
neljänkymmenen vuoden iässä minulla oli riittävän turvallista, että saatoin
ottaa vastaan kokemuksen nuoruudesta, jossa oli julmaa väkivaltaa. Kirjoitin
sen kirjaksi, Kuoleman kädet. Kirjoittaessa ja vapauden tilassa mieleni toi
muistiin mielikuvia, jotka kuvastivat kokemustani. Ja vasta tämän jälkeen saatoin
analysoida sitä, mitä ne voisivat tarkoittaa minun elämässäni. Yhdessä kohtauksessa
suljen ruusun lasiarkkuun, jonka ympärille olen asettanut seitsemän kääpiötä
vartioimaan. Tässä analyysi paljastaa, että minä olen yhteisön puristuksessa,
ei niin kuin varsinaisessa sadussa, jossa Tuhkimo on palvottu kääpiöiden
toimesta. Minun tarinassani ahdistus on selittävä tekijä.
Sitten olen
sulkenut ruusun toiseen lasiarkkuun, johon olen jättänyt ruusun arkun päälle,
ja runon, ”Niin ikuinen on kukka tää, ken oikein osaa oivaltaa, hän kannet aukoo
varoen, kuin avainkin ois kädessään, niin puhkee juuret kukkimaan, ikuisuuden
loistossaan, on veri virtaa kukkasen, ja kastehelmet voimaa sen.” Tämä kertoo itsen
tilasta, siitä, jonka on joutunut piilottamaan yhteisön pakkotoimien vuoksi.
Tavallaan
jokainen voi tutkia itsessään, mitä mielikuvat kertovat, pelkoja,
mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia ajan arvojen puristuksessa. Vaikka me olemme
käytökseltämme hyvinkin kummallisia, ei ulkopuolinen voi tulkita niitä
merkityksiä, mitä mielikuvien taakse kätkeytyy. Tutkimusmatka itseen on kuin
aarrearkku, josta saa elämänvoimaa. Vaikka pystymme sanoittamaan erilaisia kokemuksia,
ne eivät aina sanallisesti tarkoita kokemuksen merkityksiä. Siksi on vaarallista
luottaa aina sanakieleen ja tulkita asiaa sanojen kautta, mieli puhuu toista
kieltä. Esim. minun tapauksessa olisi joku ulkopuolinen voinut tulkita, että
olen Tuhkimon roolissa uhrautuva, ja taas jossakin kohtauksessa Prinsessa Ruususena ylimielinen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti