LAIHDUTUS

Jotkin ihmiset käyvät jatkuvasti taistelua ylipainoa vastaan. Ohjeena tulee yhteiskunnalta liikuntaa ja ruokavaliota. Se on yksi osa sitä, mutta on myös vaikutteita, joita ei oteta huomioon. Olen koulutukseltani vanha diakonissa, mikä nimi muutettiin sosiaaliohjaajaksi, kun tämä uusi koulutus luotiin. Se sisältää sairaanhoitajan perustutkinnon ja sosiaalisten kehitysten osatekijät. Sosiaaliohjaajan ammatti ei alkuun saanut ammattioikeuksia, ehkä nimen vuoksi. Niinpä minäkin sain olla mukana, kun kaksikymmentä vuotta ammattiliitto taisteli oikeuksia, enkä koskaan ehtinyt niistä nauttimaan. Nykyään ohjaustoiminta on jo ammattioikeutta, koska vuorovaikutusta tarvitaan, ja siihen ohjausta, siihen on välineitä. Vuorovaikutus on oleellinen henkisen kehityksen takaaja.

No joka tapauksessa, sairaanhoitajan perustutkintoon kuului elimistön toiminnan oppiminen. Jotta ihminen toimii hyvin fysiologisesti, hänen koko persoonansa on otettava huomioon. Hermot alkavat tempuilla, ellei itseä saa olla olemassa, kokevaa, tuntevaa, oppivaa ja toimivaa yksilöä. Tuo autonominen hermosto on tahdosta riippumaton ja laittaa koko elimistölle jarrut päälle, ellei itseä ole aktiivisesti ja itseohjautuvana olemassa, ja silloin on jo täysi stressi päällä. Aineenvaihdunta suurin piirtein pysähtyy, kun psyykkinen puolustusjärjestelmä on koko ajan yliaktivaatiossa. Koin tätä monia vuosia, mikään ruokavalio ei vaikuttanut painoon, eikä liikunta. Nyt kuuntelen joskus niitä ihmisiä, joilla paino ei putoa, ja saatan todeta heidän stressinsä.

Kun pääsin töistä pois eläkkeelle ja itseni sai toimia, eikä stressiä ollut, painoni alkoi tippumaan, ja sain syödä normaalisti. Sisäinen ydinitseys sai toimia, tunteeni tulla, ja sain olla henkisesti aktiivinen. Henkinen aktiivisuus, siis itsen osalta ratkaisukeskeinen, ei muitten toimesta muistiksi hakattu, alkoi toimia. Tällöin ihmisen elimistö alkaa käyttää ja tuottaa sen tarvitsemia aineosia aineenvaihduntaan, kuten sappea rasva-aineenvaihduntaan ja muutoinkin rauhastoiminnoissa ja eritetuotannossa, kultaisella keskitiellä, liikaa mitään tuottamatta. Erityissairaudet kehittyvät erityisilmiöiden takaa, eivätkä selity perustoiminnalla, joissa on monia tekijöitä.

Miksi tästä lääketieteellisestä asiasta ei puhuta? Ehkä siksi, että meillä vallitsee vieläkin ihmiskäsitys, jossa holhotaan yksilöä, ohjaillaan ulkoa päin ja itseys ei todellisuudessa saa kehittyä, eikä henkinen aktiivisuus pääse vaikuttamaan elimistössä. Ihmisellä tulee olla oikeus omaan itseensä. Mistä onkaan kotoisin kaiken kontrolloiva ja yksilöä estävä toiminta, jossa toinen valvoo ja säätelee koko ajan mitä ajattelet tai tunnet? Eikö juuri ihmiskuvasta? Ja loppujen lopuksi käykin niin, että liiallisen kontrollin tuloksena ihminen menettää tunne-elämänsä tuhoutumisen johdosta sisäelinten aineenvaihdunnan tarvitsemat ja siitä syntyvät toimintaedellytykset.

Toisen ihmisen kohtelu, se juuri tässä on avainasemassa, suommeko hänelle ihmisoikeudet, oikeuden henkiseen kehitykseen, vai luommeko yhteiskuntia, joissa tuotamme ongelmia, ja siten kehitämme niihin hoitomuotoja säilyttääksemme vain valtaa toiseen nähden. Autoritaarinen suhtautuminen toiseen ja sitä kautta hallintajärjestelmien ylläpito yhteiskuntajärjestelmänä ei ole moraalisesti oikeutettua. Genetiikka ei selitä kaikkea, myös toiminta on otettava huomioon.

Raija