sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

ALISTUMINEN JA ALISTAMINEN



Alistamisesta ja alistumisesta on monta teoriaa, ja varmaan yhtä monta näkemystä, kuin on kokijaa. Olen vakaasti sitä mieltä, että alistuminen vahvistetaan vallan väärinkäytöllä ja kasvatuksella sekä opetuksella. Sillä taataan nk. yhteiskunnallista vakautta, mikä ei sitten kuitenkaan ole käytännössä toteutunut, pikemminkin se on lisännyt alistamista, kun hierarkkiset käytänteet ovat ikään kuin toimivan yhteiskunnan merkki. Siksi kai vastustan liiallista valtion valtaa ja olen osittain liberaalin markkinatalouden kannattaja, etteivät instituutiot saisi liikaa valtaa.

Alistumisella on syvälle ulottuvat juuret. Avuttomat vastasyntyneet vaistoavat elämisen ehdoksi riippuvuuden ruokkijoistaan. Niiden kokemuksessa on vahva vaisto kuoleman ja elämän voimasta. Kuolemanvoima repii hädän pystyyn ja elämänvoimaa hamutessaan ne turvautuvat riipivästi ruokkijoihinsa. Tämä fyysinen ulottuvuus on vahva vaikuttaja ihmisyydessä, mikäli ruokimme vain fyysisiä olemuspuoliamme.

Kulttuuri voi tarjota selviytymiskeinoja. Tutkimukset kertovat, että lastenkodeissa, joissa oli virikkeitä vähän ja heikko hoiva, lapset nääntyivät fyysisten tarpeiden ilmaisemiseen aina taantuen refleksiivisten reaktioiden alle. Kun lapsille tarjottiin hyvää hoivaa ja virikkeitä, he palautuivat normaalille tasolle kehityksessään. Ihminen tarvitse henkisen puolen itseensä, ja se on kulttuurin tehtävä.

Omassa elämässäni olen kokenut vahvana kunnioituksen ja rehellisyyden vaikutuksen itsekunnioitukseen ja itsearvostukseen. Se on tullut varhaislapsuudesta, jossa erityisesti äitini syvä kunnioitus persoonallisuuttani kohtaan vahvisti minua. Kun jouduin kunnioittamattomuuden ilmapiiriin, minusta tuli myrtsi ja ahdistunut henkilö, jota muut kavahtivat ja erkanivat loitolle. Joskus Kari Salminen kirjoitti hyvän artikkelin Aamulehdessä, kuinka tarpeellisia ovat nämä erilaiset mielen ahdistukset yhteisön rehellisyyden pelastamiseksi. Kyseenalaistan niiden oikeutukset silloin kun mennään alistamiseen ja uhraamiseen. Kunnioittamisesta ja leikin oikeudesta tuli minulle vahva näkemys ja tien viitoittaja, jonka puolesta taistelin vuosikausia päiväkodeissa.

Mihin on syytä ”alistua”? On syytä alistua järkeviin tekoihin, jotka tuottavat hyvää ihmisyydelle, elämälle ja luonnolle. Vaikka voimme nihilistisesti ajatella, mitä se on, ja tuottaako hyvä, kuitenkin on valittava kohtuuden polut. Itse olen aika lailla ihanteiden puolesta taistelija. Kun päivähoidon hallinto oli asettanut tavoitteet leikin puolesta, minä taistelin niiden puolesta.

Kaikkein vaikein asia on itselleni ollut yhteisön valheet, kyllä yksilönkin. Kun olen ollut ahdistunut valheista, se on tehnyt minusta rasittavan ihmisen kohdata. Onko kysymyksessä uhrautuminen, alistuminen tai alistaminen, jossa periaatteet olisi pitänyt myydä, ja ihmisoikeudet heittää roskiin? Kun olin kokenut lapsuudessa vahvan kunnioituksen, suojakseni tuli ylpeys, mikä nostatti minua ylös ahdistuksesta, ja toi tietysti uhmakkaat ilmeet. Ei itsetunto ole riittävä suoja ihmiselle, jos mieltä murjotaan koko ajan alas, oman kunnian se säilyttää.

Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti