HEIJASTUKSIA

Olen ollut koko elämäni työssä, jossa sosiaaliset taidot ovat olleet pääosassa. Nykyisin tuntuu siltä, että sosiaalisin taitoihin satsataan enemmän ja niitä kehitetään. Itse olen nähnyt enemmän näiden taitojen raadollisen puolen, enkä oikein jaksa uskoa, että hyvyys voittaisi. Sosiologiset tutkimukset puhuvat enemmän siitä, kuinka ihmiset jatkuvasti rakentavat nokkimisjärjestystä, ja negatiiviset voimat jylläävät yhteisöissä. Ihanteellinen hyvyys vuorovaikutuksessa on enemmän kulttuurin kehittämisestä syntynyttä tavoitteellista ja opittua tapaa, kun taas negatiiviset luonteenpiirteet tunkevat esiin mielen kautta, kun harjoitellaan vain fyysisiä ominaisuuksia. Luonne on fyysisen mielen ominaisuus, jossa mielen nurjat puolet nousevat esiin. Ei ole väärin luoda kulttuuria, jossa mielestä noustaan ylemmäs, kohti henkisyyttä, kohti paremmin opittua minuutta ja käyttäytymistä.

Mielen voimat ja ongelmat näkyvät kaikkialla. Syyllisyys on vahvin ihmisen tekojen määrittäjä ihmisten välisiin suhteisiin. Ihminen pakenee koko ajan syyllisyyttään, josta syntyy häpeää ja sen seurauksena hän häpäisee toisen ihmisen, koska häpeä on suoja ihmisen mielessä, eikä hän voi omaa suojaansa tuhota selvitäkseen elämästä. Syyllisyyden draama on tuomio ja pelastus, jonka kautta syntyy tarina psyykkisessä puolustuksessa, kaunis tai ruma, yleensä itselle kaunis, ja toiselle ruma.  Pelastaakseen sielunsa puhtauteen ja syyttömyyteen, syylliset luovat uusia tarinoita jossa totuus häviää ja uhrit kantavat syyllisyyden. Tarinoissa jätetään pois uhrin kertomus, ja syyllisen luomaa versiota vahvistetaan sekä käytetään avuksi joukkovoimaa sekä salailua.  Sekä syyllisyydessä, että häpeässä oman sielun katharsis, eli puhdistautuminen näkyvät.

Syylliset luovat uusia tarinoita ja ottavat uhreja, he manipuloivat toisten ihmisten mieliä vain saadakseen itselleen rauhan, pelastaakseen itsensä. Tällöin ei uhraamista karteta, ja häpeän siirtäminen itsestä toiseen tuhoaa toisen ihmisen. Häpeä, mikä kertoisi ihmiselle oikeaa ja väärää, ja auttaisi häntä kasvussaan, osoittaisi tietä totuuteen ja selkeään havaitsemiseen, siirretään tarinoiden maailmaan.

Joskus tapasin ihmisen, joka kertoi joutuneensa raiskauksen uhriksi, mutta muutaman vuoden kuluttua hän sanoi, ettei ole sanonut sellaista. Näin ihminen itse kieltää totuutta kestääkseen sitä, ja tuhoaa muististaan sen, puolustaessaan itseään ja estääkseen häpeän kutistamasta minuutta. Manipulaatiota harrastavat yksilöt syöttävät toisiin omia tarinoitaan ja saavat muutettua toisen totuutta ja havaitsemista. Ei mikään ole vahvempaa ihmisen mielen toimissa kuin moraalin vaikutus. Kun uhrista luodaan väärintekijän kuva, on joukko valmis tuomitsemaan.

Raija