Näin
pääsiäisen aikaan on uuden syntymisen juhla. Tarina Jeesuksesta puhuttelee. Sen
voi tulkita monella tapaa, kuten tulkitaankin, usein juuri taivaaseen astumisena,
kuolleista heräämisenä. Tänä pääsiäisenä olen pohtinut tunteiden heräämistä. Joskus
nuorena tyttönä kirjoitin runon, elävä kuollut, ja olen siitä herännyt.
Eräs
tapahtumaketju nostatti tunteitani esiin. Iloitsin siitä, energiatasoni nousi
ja olin innostunut. Myös vanhat tunteet nostivat reaktioita pintaan. Oli
tapahtumassa jotain kaunista ja hyvää. Se oli uuden syntymää, uuden luomista.
A-studiossa
Maaret Kallio sanoi, että tutkimuksissa on huomattu, että tunteiden kieltäminen
vahvistaa tunteita. Kokemuksesta olen huomannut, että tunteiden vahvistuminen
voi olla liiallista, ne ottavat vallan. Siksi juuri tunteita tulee hoitaa heti
varhaislapsuudesta saakka, jolloin niiden säätelyjärjestelmä kehittyy.
Kielletyt, mitätöidyt ja häväistyt tunteet jäävät kuin dynamiitti ohjaamaan
ajattelua, pommittamaan mielikuvia liikaa. Alkuun, pommitus on tarpeen, että
lapsi aktivoituu, mutta liiallisena se tuottaa niin suuren jännitteen, ettei
ihminen kykene niitä hallitsemaan, ei tunteita eikä ajatuksia.
Olen todella
huolestunut siitä, ettei varhaiskasvatuksen henkilöstölle eikä koulun
opettajille ole koulutuksessa hyvää tunne-elämän tietoa. Syventävänä tämä
tarkoittaa juuri sitä, että läsnäolo aikuisessa tulee avoimeksi, vilpittömäksi
ja viestinnän suhteen roolit häviää. Omat tunteensa avannut ihminen on avoin ja
vilpitön. Tunne-elämän hoitamattomuus on suurin syy mielenterveysongelmiin,
oppimishäiriöihin ja sosiaalisiin ongelmiin. Kun niitä ei vaadita ammattikasvattajille,
on turha toivoa mitään hyvää kehitystä. Tunne-elämän hoitamattomuus on johtanut
suuriin määriin uupumuksia.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti