Persoonallisuuksia
on yhtä monta kuin on ihmisiä. Yhteisiä piirteitä löydetään, mutta ne ovat
enemmän opittuja tapoja, kuin yksilöllistä persoonallisuutta. Eräs poika loi
mielikuvan kautta suhteen isäänsä, mielikuvaisän. Biologinen isä ei ollut läsnä
elämässä ja isäpuoli ei välittänyt poikapuolestaan. Niin pojan oli synnytettävä
suhde mielikuvan varaan tyydyttääkseen tarpeensa vanhempaan. Mielikuvan isästä syntyi
epätodellinen, kuten kuvitella saattaa. Useimmat lapset korvaavat isän tai
äidin paremmalla. Se on persoonallisuuden taipumus, luoda kaunista ja kokea
vuorovaikutuksen tarve todelliseksi.
Mielikuvien
vaikutus ihmiseen on vahva. Kun elämä on kolkkoa ja kylmää, mielikuvitus
voitelee sen kauniimmaksi. Se on synnynnäinen ominaisuus mielessä. Se näkyy
unissa, ja se näkyy oppimisessa, kuvittelun taito. Joskus se menee vain liian
pitkälle ja korvaa todellisen elämän. Mutta senkin voi nähdä hyvänä asiana. Se
suojelee mielenterveyttä.
Kaikkien
mieli ei ole suojaava. Joskus sen todellisuuden korvaa toistuva pakkomieli.
Keho alkaa toistaa liikesarjoja, jotka lähtevät kulkemaan ilman mieltä,
koneena. Se voi myös tuottaa adrenaliinia, aistimielihyvää, mutta se ei anna
merkityksen tuomaa kokemusta ja iloa itsen luovana persoonallisuutena. Liikesarjat
on raaka todellisuus, joka ehkä selittää esimerkiksi murhaajat. Mieli lohkoo koko
mielen, kun sen pitäisi maalata uusia kuvia.
Mekaanisia toistosarjoja on kaikissa ihmisissä, mutta toisissa ne ottavat
vallan, eikä ihminen kokonaisena pääse toimimaan. Mieli jää varjoon.
Kokonaan
näyttää joutuvan ihmisyysteorioiden ulkopuolelle persoonallisuudet, jotka ovat
vaurioituneet pahoin ympäristön toimesta. Kun jouduin väkivallan uhriksi, kauhu
hajotti mieleni, ja sitä oli vaikeaa saada koottua kokonaiseksi. Kun väkivaltaa
ei ollut, mieleni toimi normaalisti, mutta herkistyin kauhun alla, ja olin
helposti pois tolaltani.
Vasta kahden vuoden näytteleminen teatterissa vahvisti
niin paljon mieltäni, että syöksyvät mielikuvat eivät hajottaneet muistia.
Tässä näkyy myös toiston tärkeä rooli, aivot oppivat hallitsemaan mieltä, kun
roolia toistettiin. Tällaista mielen toimintaa ei kuitenkaan ymmärretty.
Kuviteltiin, että ihminen aina valitsee ja tahtoo, mutta se ei ollut mahdollista.
Tässä mielessä hyvin oppineet ja muistaneet, sekä koulutetut eivät ole voineet
tuottaa ihmiskuvaa, jossa ihmisellä ei ole oikeuksia itseilmaisuun ja
ihmisoikeuksiin, vaan valta on ympäristöllä. Täydellisyyttä vaativa ympäristö
ei voinut hyväksyä särkyvää kehonkieltäni, eikä horjuvaa muistiani. Kunnioittavassa
seurassa olin kokonainen.
Illuusioihin
uskovat ihmiset ajattelevat, että ihminen valitsee aina itse. Todellisuudessa valinnanvapautta
ei ole monien seikkojen vuoksi, mutta ei myöskään mielen vuoksi. Moni asia jäi
valintapöydältä pois, kun en oppinut traumani vuoksi englantia, vaikka
jankkasinkin sitä kuusi vuotta.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti