VAPAAT TUNTEET

Tänä päivänä voin sanoa, että tunteeni tulevat vapauden alla. Aina ei niin ole ollut. Joskus tunteet ovat olleet niin suuren pelon alla, että niitä oli vaikea saada hallintaan. Noin puolessa välissä kuuttakymmentä kohtasin tunteiden voiman. Vastaani tuli tanssisalissa isäni ja ensirakkauteni versio tai kopio, miksi sitä nimittäisikin. Silloin meni jalat alta. Nykyään ymmärrän ne syvätunteiksi. 

Tunteeni vyöryttivät voiman, jonka hallitsemiseen tarvittiin luonnon voimia. Ajoin autolla Lapin pitkää kairaa mielettömällä vauhdilla, huudatin Cd-levyjäni täysillä ja huusin mukana. Kaksitoista tuntia täyttä huutoa ja vasta silloin helpotti.

Nykyään en saa tunnekohtauksia. Tunteeni ovat lempeitä, voin katsella niitä ja pukea sanoiksi. Ei edes kesäaikaan siirtyminen ja rytminvaihdos aja minua mielen sokkeloiden vaanivaan herkkyyteen. Nukun, kun olen väsynyt, valvon kun olen virkeä. Olen kuin pieni lapsi, aistimukseni ovat vapaana.

Syvätunteiden esiin tulemisessa ei ollut kysymys ainoastaan rakkauskohteitteni voimasta, vaan siihen toi lisän pelot, jotka olivat vaanineet minua pitkään, olin elänyt kauhun saaristossa, ja ne tulivat mukaan tunteisiin. Tunteita ei ole helppoa erotella toisistaan, ne voivat sekoittua. Mutta kauniimpaa ei voi olla kuin tunteiden herääminen, jos niistä on joutunut eroon moneksi vuodeksi. Niistä on niin onnellinen, että kyyneleet valuvat pitkin poskia, ja olo on kuin taivaan linnulla, vapaa ja kohtaamiseen valmis.

Tunteet on elämänvoima. Ne antavat ensisykäyksen oppimiseen. Ne tuovat uteliaisuuden, niistä kehittyy rakkaus, joka sitoo ihmiset yhteen. Tunnepohjaiset sidokset tuovat kauniin seksuaalisuuden, joka hipoo taivaita. Ihminen on kiinni elämässä.

Raija