KORVATTU VANHEMPI

Persoonallisuuksia on yhtä monta kuin on ihmisiä. Yhteisiä piirteitä löydetään, mutta ne ovat enemmän opittuja tapoja, kuin yksilöllistä persoonallisuutta. Eräs poika loi mielikuvan kautta suhteen isäänsä, mielikuvaisän. Biologinen isä ei ollut läsnä elämässä ja isäpuoli ei välittänyt poikapuolestaan. Niin pojan oli synnytettävä suhde mielikuvan varaan tyydyttääkseen tarpeensa vanhempaan. Mielikuvan isästä syntyi epätodellinen, kuten kuvitella saattaa. Useimmat lapset korvaavat isän tai äidin paremmalla. Se on persoonallisuuden taipumus, luoda kaunista ja kokea vuorovaikutuksen tarve todelliseksi.

Mielikuvien vaikutus ihmiseen on vahva. Kun elämä on kolkkoa ja kylmää, mielikuvitus voitelee sen kauniimmaksi. Se on synnynnäinen ominaisuus mielessä. Se näkyy unissa, ja se näkyy oppimisessa, kuvittelun taito. Joskus se menee vain liian pitkälle ja korvaa todellisen elämän. Mutta senkin voi nähdä hyvänä asiana. Se suojelee mielenterveyttä.

Kaikkien mieli ei ole suojaava. Joskus sen todellisuuden korvaa toistuva pakkomieli. Keho alkaa toistaa liikesarjoja, jotka lähtevät kulkemaan ilman mieltä, koneena. Se voi myös tuottaa adrenaliinia, aistimielihyvää, mutta se ei anna merkityksen tuomaa kokemusta ja iloa itsen luovana persoonallisuutena. Liikesarjat on raaka todellisuus, joka ehkä selittää esimerkiksi murhaajat. Mieli lohkoo koko mielen, kun sen pitäisi maalata uusia kuvia.  Mekaanisia toistosarjoja on kaikissa ihmisissä, mutta toisissa ne ottavat vallan, eikä ihminen kokonaisena pääse toimimaan. Mieli jää varjoon.

Kokonaan näyttää joutuvan ihmisyysteorioiden ulkopuolelle persoonallisuudet, jotka ovat vaurioituneet pahoin ympäristön toimesta. Kun jouduin väkivallan uhriksi, kauhu hajotti mieleni, ja sitä oli vaikeaa saada koottua kokonaiseksi. Kun väkivaltaa ei ollut, mieleni toimi normaalisti, mutta herkistyin kauhun alla, ja olin helposti pois tolaltani. 

Vasta kahden vuoden näytteleminen teatterissa vahvisti niin paljon mieltäni, että syöksyvät mielikuvat eivät hajottaneet muistia. Tässä näkyy myös toiston tärkeä rooli, aivot oppivat hallitsemaan mieltä, kun roolia toistettiin. Tällaista mielen toimintaa ei kuitenkaan ymmärretty. Kuviteltiin, että ihminen aina valitsee ja tahtoo, mutta se ei ollut mahdollista. Tässä mielessä hyvin oppineet ja muistaneet, sekä koulutetut eivät ole voineet tuottaa ihmiskuvaa, jossa ihmisellä ei ole oikeuksia itseilmaisuun ja ihmisoikeuksiin, vaan valta on ympäristöllä. Täydellisyyttä vaativa ympäristö ei voinut hyväksyä särkyvää kehonkieltäni, eikä horjuvaa muistiani. Kunnioittavassa seurassa olin kokonainen.

Illuusioihin uskovat ihmiset ajattelevat, että ihminen valitsee aina itse. Todellisuudessa valinnanvapautta ei ole monien seikkojen vuoksi, mutta ei myöskään mielen vuoksi. Moni asia jäi valintapöydältä pois, kun en oppinut traumani vuoksi englantia, vaikka jankkasinkin sitä kuusi vuotta.

Raija