TUNTEIDEN HERÄÄMINEN

Näin pääsiäisen aikaan on uuden syntymisen juhla. Tarina Jeesuksesta puhuttelee. Sen voi tulkita monella tapaa, kuten tulkitaankin, usein juuri taivaaseen astumisena, kuolleista heräämisenä. Tänä pääsiäisenä olen pohtinut tunteiden heräämistä. Joskus nuorena tyttönä kirjoitin runon, elävä kuollut, ja olen siitä herännyt.

Eräs tapahtumaketju nostatti tunteitani esiin. Iloitsin siitä, energiatasoni nousi ja olin innostunut. Myös vanhat tunteet nostivat reaktioita pintaan. Oli tapahtumassa jotain kaunista ja hyvää. Se oli uuden syntymää, uuden luomista.

A-studiossa Maaret Kallio sanoi, että tutkimuksissa on huomattu, että tunteiden kieltäminen vahvistaa tunteita. Kokemuksesta olen huomannut, että tunteiden vahvistuminen voi olla liiallista, ne ottavat vallan. Siksi juuri tunteita tulee hoitaa heti varhaislapsuudesta saakka, jolloin niiden säätelyjärjestelmä kehittyy. Kielletyt, mitätöidyt ja häväistyt tunteet jäävät kuin dynamiitti ohjaamaan ajattelua, pommittamaan mielikuvia liikaa. Alkuun, pommitus on tarpeen, että lapsi aktivoituu, mutta liiallisena se tuottaa niin suuren jännitteen, ettei ihminen kykene niitä hallitsemaan, ei tunteita eikä ajatuksia.

Olen todella huolestunut siitä, ettei varhaiskasvatuksen henkilöstölle eikä koulun opettajille ole koulutuksessa hyvää tunne-elämän tietoa. Syventävänä tämä tarkoittaa juuri sitä, että läsnäolo aikuisessa tulee avoimeksi, vilpittömäksi ja viestinnän suhteen roolit häviää. Omat tunteensa avannut ihminen on avoin ja vilpitön. Tunne-elämän hoitamattomuus on suurin syy mielenterveysongelmiin, oppimishäiriöihin ja sosiaalisiin ongelmiin. Kun niitä ei vaadita ammattikasvattajille, on turha toivoa mitään hyvää kehitystä. Tunne-elämän hoitamattomuus on johtanut suuriin määriin uupumuksia.

Raija