ALISTUT JA/VAI VALITSET

 

Luen parhaillaan kirjaa, ”Valta ja vuorovaikutus” Statusilmaisun perusteet, Simo Routarinne, Tammi. Se on sosiaalipsykologista lähestymistä ja vallan käyttöä kuvaava selitys käyttäytymisessämme. Olen vasta alussa, jossa kuvataan kehonkielen merkkejä alistumisesta ja dominoinnista, korkean ja matalan statuksen asennot. Tämä on totta, että meissä ilmenee tällaista, ja kirjan alussa tehdäänkin selväksi se, että tästä on hyvä olla tietoinen, ja pyrkiä eri tasoisiin vuorovaikutuksiin. ”Tässä kirjassa pyritään osoittamaan, minkälaista etua ja hyötyä tasa-arvoisesta ilmaisusta on kaikille osapuolille. Kysymys on siis lopulta siitä, kykenemmekö karsimaan eläimellisen perintömme harteiltamme tai valjastamaan sen yhteiseksi hyväksi”. edm. kirja s.22.

Joidenkin mielestä olen ärsyttävä kielenkäyttäjä, osaan kritisoida toisten kielenkäyttöä niin kuin omaanikin, mielestäni itse asiaa tutkien ja erityisen tarkkana pidän sitä, että tietoa tuottavat, kuten yliopistoinstituutiot ja media, jotka ovat erittäin merkittävässä asemassa ihmisten kehitykseen yksilöllisesti ja koko kansakuntana, vastaavat tähän vaatimukseen vastuullisesti. Käytännössä en kritisoi ihmisiä kielenkäytöstä, enemmänkin kysyn sanojen merkityksen perään, mitä niillä tarkoitamme, arvostan korkealle yksilön itseilmaisua ja olen nähnyt, että sekä kirjoittamisessa että suullisessa ilmaisussa ihminen voi mennä helposti lukkoon tuomioiden alla, eikä kykene enää tuottamaan sanakieltä. Tästäkin tuli opetus työpaikalla, kun sanojani määrättiin, missä muodossa saan niitä käyttää, mitä, milloin, miten, oma lisäykseni oli, mihin nähden, ketä varten. Tämä opetus sulki suuni enemmän kuin olisi ihmisyyteeni nähden ollut tarpeen, ja lisäsi ahdistustani sekä kauhua, traumani vahvistui.

Kuten olen aikaisemmin kertonut, olen hyvin surullinen siitä, että Suomessa psykoanalyysin kuuluvat ja määritellyt syvätunteet on poistettu yliopisto koulutuksesta, ja ihmiset kulkevat tiedostamatta omia yllykkeitään, vuorovaikutukseen vaikuttavia tekijöitä, ja elävät surutta pintapuolista vastuutonta elämää, luokittelevat, hylkivät, arvostelevat jmv. Isä Augustinoksen sanoin, me löydämme ilon vasta sitten kun olemme nähneet pimeyden. Tuo on osittain totta, mutta ajattelen sen olevan tulosta kaltoin kohtelusta, mieli on mustunut ja kadottanut lapsuuden ilon, ihmettelyn, ihailun ja oppimisen tavan, iloita näkemästään ympärillään.

Tulen surulliseksi, kun eläin meissä ottaa vallan, alistuu ja/tai dominoi, se johtaa valtataisteluun, kun sitä ruokitaan yleisesti. Ihanteeni on sanakielen kautta ymmärryksen synnyttäminen, varovaisuus, järjetön rajoittaminen ja liiallinen sementointi näissä tuottaa valtataistelua. Siksi yleissivistys olisi hyvä tulla ratkaisukeskeisen oppimisen kautta, nk. konstruktiivinen oppimiskäsitys, tällöin ihmisyyden tekijät, ja kaikki siinä olevat ihmisyyden osat ovat läsnä.

Jos pidämme yllä terminologiaa, joka johtaa asenteisiin ja yksipuolisiin käsityksiin ihmisyydestä, pidän sitä harhaanjohtamisena. Alistaminen on yksi esimerkki siitä. Monipuoliset oppimismenetelmät auttavat irti eläimellisyydestä ja johtavat parempaan vuorovaikutukseen. Havaitsemisen, havainnoinnin, ja näiden tuottamisen itsestä, ulkopuolisen näkemisen ja näitten käsitteellistämisen mahdollisimman paljon yleisesti ymmärrettävään muotoon, on perusasioita. Kun alistaminen ja dominointi ovat vahvasti kielen käytössä läsnä, ei tietoisuuteen herkästi tule kuuleminen ja näkeminen kunnioittavasti toisiamme kohtaan syväoppien.

Ymmärryksen synty ei ole aina helppoa. Jos mielikuvat ovat kovin paljon ristiriitaisia ja toinen tai itse ei ymmärrä, mitä funktioita siinä on mukana, vastahyökkäyksiä on odotettavissa, joskus näkee, että korostaakseen itseään dominoiva vetäisee matematiikan kaavoja esiin osoittaakseen toiselle, ettei hän ymmärrä asioita. Me ihmiset osaamme tosi viekkaasti näyttää paikkaa toiselle.

Tietoisuuden syntyyn vaikuttavat vahvasti sanat, joita käytämme. Onko tietoisuus vain syntynyt kehon kielestä ja sen vaikutuksesta, psyykkisestä puolustuksesta vai voiko näkemystä aukaista monen polun kautta, mitä sanoo ja kertoo sisäinen tai ulkoinen käsityksemme itsestä/minuudesta? Psyykkisestä kehityksestä on paljon tietoa ja mielen toimintaa voi tarkastella käyttäytymisessä ja minuudessa, sen ehtoja toteutumiseen. Se on palautettavissa syntymekanismeihin, alkujaan uniin, joissa mielikuvat alun perin syntyvät. Kielen käyttö ja tuottaminen on vahvan vastuun aluetta, miten kuvaamme ihmisyyttä, mihin ihmisten näkemykset kiinnittyvät. Vain ulkoista puolta tarkastellessa helposti näemme koko ihmisyyden näistä ja jäämme asenteellisella tasolla.

Raija