Nuorena 16
vuoden iässä koin hyvin voimakkaan lamaannuksen. Mutta koska minulla oli
tiedostamattomana säilynyt varsin vapaassa kasvatuksessa kyky aggressioon ja itsepuolustukseni
oli jäljellä, minän teot suuntautuivat toimintaan, pääasiassa juoksuun ja siivoamiseen.
Lamaannus ei silloin ollut pitkäaikainen vaan aggressio ajoi liikkeelle, aika
ajoin hyvin poukkoilevasti. Nuoruuden lamaannuksessa aggressio ei näkynyt
itseilmaisussa niinkään, siitä rangaistiin yhteisön taholta, se oli vain
opittuna taustalla aktivoimassa, ehkä synnynnäisenä ja näkyi kehonkielessä
vihaisuutena, välillä kehon taantumisena sikiöasentoon, ja joskus hyökkäyksenä
toiminnan kautta, ylpeästi päätä nostaen ylös, onneksi. Kun vanhempana
jouduin/sain kokea lamaannuksen uudelleen, opin tarkastelemaan yhteisön tuomia
ongelmia, alistamista ja oikeuksia, mitä saa tehdä ja mitä ei, mitä tuo roolit tullessaan
ja mitä on perusoikeuksissa rakenteellisesti turvattu ihmiselle. 60 – 80
luvulla ei vielä ollut paljon sosiaalista turvaa. Kaikki piti repiä
selkänahasta.
Koska maailma
on psykologisoitunut ja ideologiat nojaavat yksilön syyttämiseen ongelmista, ei
ongelmat koskaan poistu, vaan mieleltään sairastuneiden osuus kasvaa erityisen
paljon ja tämä näyttää olevan aika lailla suomalainen ilmiö, tieteellisissä
tutkimuksissa syrjäytyneisyys on vakio, noin 20 %. Persoonallisuuden
tuijottamisen suhteen olisi hyvä oppia näkemään kohtelua, kaikki ei ole
persoonallisuudesta kiinni.
Yhteisövalta
kukoistaa ja demokratia tuo joukkovoiman ongelmat esiin. Olemme oppineet venäläistä
kulttuuria, jossa ylhäältä annetaan, eikä yksilöllä ole oikeuksia. Se on myös
läntisen kulttuurin ongelma, koska Kristinusko on imenyt näkemyksiä
hierarkkisista käytänteistä ja luonteenpiirteistä, jotka suosivat
autoritäärisiä käytänteitä. Silloin on ymmärretty Jumala taivaassa olevana ja
sieltä ohjaavana, ilman henkisen puolen sisäistä kehitystä, ruumiin
kulttuurina. Tommy Hellstenin sanoin, ”Jos etsit Jumalaa ulkopuolelta, tulet
uskovaiseksi, jos etsit häntä sisäpuolelta, alat rakastaa”
Myyteistä
löydämme Narsissi tarinan, joka sitten on narsistina tunnettua
luonteenpiirrettä. Tieteestä löydämme näkemyksiä, jossa narsismi on psyykkisen
puolustuksen keino selviytyä, eikä sitä ole tieteellisesti todistettu, se on
paremminkin kansan myyttejä. Kärsimysfilosofisesti ajatellen ihminen muuttuu
kärsimyksen ja kivun kautta kauniiksi kukaksi, narsissiksi, mitä myös uskonnot ja
politiikka julistavat joukkovallan keinoin. Minulle on auennut aivojen
toimintaa, ja mielen sekä tunteiden tulemista toimintoihin aivojen toiminnan ehdoilla.
Kun asia
psykologisoidaan, silloin ajatellaan ihmisen haluavan ja tahtovan asiat, joita
se toiminnallaan, ajatuksillaan ja tunteillaan tuo esiin. Kun lamaannus on
kuolettava, se vie toimintakyvyn ajattelusta tunteisiin. Myöhemmässä
lamaannuksessa lapsiminäni tuli vahvasti esiin, uskoin oppimiseen ja rynnin jatkuvasti
koulutuksiin. Mutta pelkkä ajattelu ei oppimisessa auttanut, piti olla
puhumisen oikeus, itseilmaisun vapaus ja vielä voimavarat siihen. Kieliä en
oppinut koskaan, koska puhuminen oli kiellettyä osaltani, ympäristö päätti,
että en ymmärrä asioita. Oli opittava mielen hallintaa ja löydettävä syvätunteet
sieltä taustalta, mutta yhteisö ei niitä kaivannut.
Itseilmaisuun
ei yhteisö antanut oikeuksia, koska ihmisillä oli enemmän syyllisyyden siirtoa
kuin itsetuntemusta, arviointeja käyttäytymisestäni ja vaatimuksia, katso
peiliin. Jos toin asioita esiin, rankaisut olivat julmia, poissulkemista,
paikan osoittamista, toiminnan estämistä, kaikki mahdolliset alistamisen,
kiusaamisen ja poissulkemisen keinot. Vikaa etsittiin minun
persoonallisuudesta, ei omista teoista, vaikka ne olivat häpäisyä,
syyllistämistä ja julmaa eristämistä.
Uskon, että
lamaannus on lopulta aivojen toiminnan pysähtyminen, aktivaatiota ei enää ole, kun
siihen ei anneta mahdollisuutta, ei edes mielen aggressiot suojaa ihmistä tältä
vallan väärin käytöltä.
Raija
Määritelmää Suomen
mielenterveys ry sivuilta
Lamaannuksen taustalla voi olla nippu voimakkaita tunteita,
joita ovat aiheuttaneet vaikeat elämäntilanteet, kipeät menetykset, hylätyksi
tuleminen tai loukkaantuminen. Joskus yksikin suuri menetys voi saada aikaan
voimakkaan lamaantumisen tunteen. Lamaantumisen taustalta voi löytyä
suremattoman surun ohella ilmaisematonta turhautumista ja vihaa. Lamaantumisen
taustalta voi löytyä sekoitus ilmaisemattomia tunteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti