torstai 28. toukokuuta 2020

SE LAMAANNUS



Nuorena 16 vuoden iässä koin hyvin voimakkaan lamaannuksen. Mutta koska minulla oli tiedostamattomana säilynyt varsin vapaassa kasvatuksessa kyky aggressioon ja itsepuolustukseni oli jäljellä, minän teot suuntautuivat toimintaan, pääasiassa juoksuun ja siivoamiseen. Lamaannus ei silloin ollut pitkäaikainen vaan aggressio ajoi liikkeelle, aika ajoin hyvin poukkoilevasti. Nuoruuden lamaannuksessa aggressio ei näkynyt itseilmaisussa niinkään, siitä rangaistiin yhteisön taholta, se oli vain opittuna taustalla aktivoimassa, ehkä synnynnäisenä ja näkyi kehonkielessä vihaisuutena, välillä kehon taantumisena sikiöasentoon, ja joskus hyökkäyksenä toiminnan kautta, ylpeästi päätä nostaen ylös, onneksi. Kun vanhempana jouduin/sain kokea lamaannuksen uudelleen, opin tarkastelemaan yhteisön tuomia ongelmia, alistamista ja oikeuksia, mitä saa tehdä ja mitä ei, mitä tuo roolit tullessaan ja mitä on perusoikeuksissa rakenteellisesti turvattu ihmiselle. 60 – 80 luvulla ei vielä ollut paljon sosiaalista turvaa. Kaikki piti repiä selkänahasta.

Koska maailma on psykologisoitunut ja ideologiat nojaavat yksilön syyttämiseen ongelmista, ei ongelmat koskaan poistu, vaan mieleltään sairastuneiden osuus kasvaa erityisen paljon ja tämä näyttää olevan aika lailla suomalainen ilmiö, tieteellisissä tutkimuksissa syrjäytyneisyys on vakio, noin 20 %. Persoonallisuuden tuijottamisen suhteen olisi hyvä oppia näkemään kohtelua, kaikki ei ole persoonallisuudesta kiinni.

Yhteisövalta kukoistaa ja demokratia tuo joukkovoiman ongelmat esiin. Olemme oppineet venäläistä kulttuuria, jossa ylhäältä annetaan, eikä yksilöllä ole oikeuksia. Se on myös läntisen kulttuurin ongelma, koska Kristinusko on imenyt näkemyksiä hierarkkisista käytänteistä ja luonteenpiirteistä, jotka suosivat autoritäärisiä käytänteitä. Silloin on ymmärretty Jumala taivaassa olevana ja sieltä ohjaavana, ilman henkisen puolen sisäistä kehitystä, ruumiin kulttuurina. Tommy Hellstenin sanoin, ”Jos etsit Jumalaa ulkopuolelta, tulet uskovaiseksi, jos etsit häntä sisäpuolelta, alat rakastaa”
Myyteistä löydämme Narsissi tarinan, joka sitten on narsistina tunnettua luonteenpiirrettä. Tieteestä löydämme näkemyksiä, jossa narsismi on psyykkisen puolustuksen keino selviytyä, eikä sitä ole tieteellisesti todistettu, se on paremminkin kansan myyttejä. Kärsimysfilosofisesti ajatellen ihminen muuttuu kärsimyksen ja kivun kautta kauniiksi kukaksi, narsissiksi, mitä myös uskonnot ja politiikka julistavat joukkovallan keinoin. Minulle on auennut aivojen toimintaa, ja mielen sekä tunteiden tulemista toimintoihin aivojen toiminnan ehdoilla.

Kun asia psykologisoidaan, silloin ajatellaan ihmisen haluavan ja tahtovan asiat, joita se toiminnallaan, ajatuksillaan ja tunteillaan tuo esiin. Kun lamaannus on kuolettava, se vie toimintakyvyn ajattelusta tunteisiin. Myöhemmässä lamaannuksessa lapsiminäni tuli vahvasti esiin, uskoin oppimiseen ja rynnin jatkuvasti koulutuksiin. Mutta pelkkä ajattelu ei oppimisessa auttanut, piti olla puhumisen oikeus, itseilmaisun vapaus ja vielä voimavarat siihen. Kieliä en oppinut koskaan, koska puhuminen oli kiellettyä osaltani, ympäristö päätti, että en ymmärrä asioita. Oli opittava mielen hallintaa ja löydettävä syvätunteet sieltä taustalta, mutta yhteisö ei niitä kaivannut.

Itseilmaisuun ei yhteisö antanut oikeuksia, koska ihmisillä oli enemmän syyllisyyden siirtoa kuin itsetuntemusta, arviointeja käyttäytymisestäni ja vaatimuksia, katso peiliin. Jos toin asioita esiin, rankaisut olivat julmia, poissulkemista, paikan osoittamista, toiminnan estämistä, kaikki mahdolliset alistamisen, kiusaamisen ja poissulkemisen keinot. Vikaa etsittiin minun persoonallisuudesta, ei omista teoista, vaikka ne olivat häpäisyä, syyllistämistä ja julmaa eristämistä.

Uskon, että lamaannus on lopulta aivojen toiminnan pysähtyminen, aktivaatiota ei enää ole, kun siihen ei anneta mahdollisuutta, ei edes mielen aggressiot suojaa ihmistä tältä vallan väärin käytöltä.

Raija

Määritelmää Suomen mielenterveys ry sivuilta
Lamaannuksen taustalla voi olla nippu voimakkaita tunteita, joita ovat aiheuttaneet vaikeat elämäntilanteet, kipeät menetykset, hylätyksi tuleminen tai loukkaantuminen. Joskus yksikin suuri menetys voi saada aikaan voimakkaan lamaantumisen tunteen. Lamaantumisen taustalta voi löytyä suremattoman surun ohella ilmaisematonta turhautumista ja vihaa. Lamaantumisen taustalta voi löytyä sekoitus ilmaisemattomia tunteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti