JUORUMENETELMÄT

Elämä on varsinaista siksakkia tiedon suhteen. Elämässäni olen oppinut sen, että juorut ovat yhteisöjen tiedonmuodostuksen pääasiallinen menetelmä. Olenkin aina ihmetellyt, miten valheesta saa totuuden. Tämä ihmisyyden valtaongelma hierarkkisuudessa, ammatillisuudessa, politiikassa jne. tuottaa runsaasti yhteisöihin valhetta ja ongelmia, joita ei nähdä, ja mitkä ovat sosiaalisen käyttäytymisen ja vallan ydintä. Psykiatria ja psykologia ei näitä tunnista, ainakaan minun kohdalla ei tunnistanut, koska tuijotetaan ainoastaan persoonallisuuteen. Se on ulkoa tarkkailun ongelma, päähän potkittu ja pilkattu alkaa oirehtia yhteisöissä, kehonpuolustus nousee esiin ja yksilö käyttäytyy hyökkäävästi, puolustaen keholla, puhua ei saa, eikä oikeuksia osallisuuteen ole kuin tarkoin määritellyssä roolissa. Siinä saa sitten moni narsistin leiman kaupanpäälliseksi.

Tämä valheiden verkosto muodostuu valtarakenteista, joita yhteisöt toteuttavat. Toinen tarkkailee toista ja tulkitsee häntä, ja saa uuden totuuden näkemykseksi. Tarkkailtavalla kohteella, subjektilla ei ole oikeutta näkemyksen muodostukseen, enimmäkseen vain psyykkisen puolustuksen tuoma rooli väkivaltaisen yhteisön käytänteiden toteutuksessa.

En ole persoonallisuusteorioita vastaan, niitäkin voi olla, jos on valtaa ja oikeuksia, vaan niiden perusteita vastaan. Jo yksistään ruoka voi olla esteenä ihmisyyden muodostumiseen, voimaa ei ole mihinkään toimintaan. Ei psyykkinen puolustus voi olla halun ja tahdon ilmentymää ja tietoista valintaa. Teko ei sinällään vielä kerro valinnasta, se on opittua, ja jo tutkimuksin on todettu, että ihminen voi toimia ilman aivojakin, lihasmuistin varassa. Sen sain oppia nuoruudessa, kun sai vain kävellä, siivota ja olla mykkä. Väkivallan seurauksena en muuta olisi osannutkaan.

Sosiaalisten näkemysten puuttuminen johtaa persoonallisuusterrorismiin. Luonteenpiirteet määräävät sen, miten yhteisö voi kehittyä ja sitä tukevat hierarkkiset valta-asemat, ei niinkään tieto ja osaaminen. Näistä ongelmista ei osata puhua. Ei maailma ole ihmisyyden suhteen muuttunut miksikään. Psykopaatit ovat yhä johtavassa asemassa, saavat arvostusta ja kunnioitusta sokean ihailun muodossa alkaen virkapukuasetelmista. He johtavat yhteisöjä mielikuvien kautta.

Kun ihmiskuvat ovat heikkoja, yksipuolisia ja epämääräisiä, on hankalaa ymmärtää ihmisyyttä. Joonas Nordmanin keskusteluohjelmassa haastateltiin Henkka Hyppöstä, joka on kirjoittanut kirjan luovuuden merkityksestä. Jokseenkin jäi sellainen kuva, että luovuus syntyisi meemeistä, joita tarjoamme ympäristöstä ja olisi rakenteellinen tarkoitukseltaan, yhteisöön sidottu. Toki nämäkin ovat tärkeitä, mutta ei vielä yksilöllisyyden ydintä. Kaikkein merkityksellisin, ihmisen kokemus jäi sivuun, kuin ainoa ihmisarvomme tarkoitus olisi tuottaminen ja siitä taloudellinen hyöty. Pidän ehdottomasti tärkeimpänä luovuuden prosessissa mielikuvien syntymää itsessä, mikä sinällään on luovuutta, uuden syntymistä. Siitä syntyy mielihyvä kokemukseen, olemassaolon ydin. Jos tämä kadotetaan, olemme vain muistiefektien ajamia eläimiä, ohjelmoituja koneita. Mielihyvän puuttuminen johtaa kuolemaan, se on todettu dementian tutkimuksissa. Mutta eihän kaupallisuuden maailmassa voi muuta odottaakaan, kuin, että ihmisellä on välinearvo, ei ihmisarvoa.

Media on varsinainen juorujen temmellyskenttä.

Raija