Elämä on
varsinaista siksakkia tiedon suhteen. Elämässäni olen oppinut sen, että juorut
ovat yhteisöjen tiedonmuodostuksen pääasiallinen menetelmä. Olenkin aina
ihmetellyt, miten valheesta saa totuuden. Tämä ihmisyyden valtaongelma
hierarkkisuudessa, ammatillisuudessa, politiikassa jne. tuottaa runsaasti
yhteisöihin valhetta ja ongelmia, joita ei nähdä, ja mitkä ovat sosiaalisen
käyttäytymisen ja vallan ydintä. Psykiatria ja psykologia ei näitä tunnista,
ainakaan minun kohdalla ei tunnistanut, koska tuijotetaan ainoastaan
persoonallisuuteen. Se on ulkoa tarkkailun ongelma, päähän potkittu ja pilkattu
alkaa oirehtia yhteisöissä, kehonpuolustus nousee esiin ja yksilö käyttäytyy
hyökkäävästi, puolustaen keholla, puhua ei saa, eikä oikeuksia osallisuuteen
ole kuin tarkoin määritellyssä roolissa. Siinä saa sitten moni narsistin leiman
kaupanpäälliseksi.
Tämä
valheiden verkosto muodostuu valtarakenteista, joita yhteisöt toteuttavat.
Toinen tarkkailee toista ja tulkitsee häntä, ja saa uuden totuuden näkemykseksi.
Tarkkailtavalla kohteella, subjektilla ei ole oikeutta näkemyksen
muodostukseen, enimmäkseen vain psyykkisen puolustuksen tuoma rooli
väkivaltaisen yhteisön käytänteiden toteutuksessa.
En ole
persoonallisuusteorioita vastaan, niitäkin voi olla, jos on valtaa ja
oikeuksia, vaan niiden perusteita vastaan. Jo yksistään ruoka voi olla esteenä
ihmisyyden muodostumiseen, voimaa ei ole mihinkään toimintaan. Ei psyykkinen
puolustus voi olla halun ja tahdon ilmentymää ja tietoista valintaa. Teko ei
sinällään vielä kerro valinnasta, se on opittua, ja jo tutkimuksin on todettu,
että ihminen voi toimia ilman aivojakin, lihasmuistin varassa. Sen sain oppia
nuoruudessa, kun sai vain kävellä, siivota ja olla mykkä. Väkivallan
seurauksena en muuta olisi osannutkaan.
Sosiaalisten
näkemysten puuttuminen johtaa persoonallisuusterrorismiin. Luonteenpiirteet
määräävät sen, miten yhteisö voi kehittyä ja sitä tukevat hierarkkiset
valta-asemat, ei niinkään tieto ja osaaminen. Näistä ongelmista ei osata puhua.
Ei maailma ole ihmisyyden suhteen muuttunut miksikään. Psykopaatit ovat yhä
johtavassa asemassa, saavat arvostusta ja kunnioitusta sokean ihailun muodossa
alkaen virkapukuasetelmista. He johtavat yhteisöjä mielikuvien kautta.
Kun
ihmiskuvat ovat heikkoja, yksipuolisia ja epämääräisiä, on hankalaa ymmärtää
ihmisyyttä. Joonas Nordmanin keskusteluohjelmassa haastateltiin Henkka
Hyppöstä, joka on kirjoittanut kirjan luovuuden merkityksestä. Jokseenkin jäi
sellainen kuva, että luovuus syntyisi meemeistä, joita tarjoamme ympäristöstä
ja olisi rakenteellinen tarkoitukseltaan, yhteisöön sidottu. Toki nämäkin ovat
tärkeitä, mutta ei vielä yksilöllisyyden ydintä. Kaikkein merkityksellisin,
ihmisen kokemus jäi sivuun, kuin ainoa ihmisarvomme tarkoitus olisi tuottaminen
ja siitä taloudellinen hyöty. Pidän ehdottomasti tärkeimpänä luovuuden
prosessissa mielikuvien syntymää itsessä, mikä sinällään on luovuutta, uuden
syntymistä. Siitä syntyy mielihyvä kokemukseen, olemassaolon ydin. Jos tämä
kadotetaan, olemme vain muistiefektien ajamia eläimiä, ohjelmoituja koneita.
Mielihyvän puuttuminen johtaa kuolemaan, se on todettu dementian tutkimuksissa.
Mutta eihän kaupallisuuden maailmassa voi muuta odottaakaan, kuin, että
ihmisellä on välinearvo, ei ihmisarvoa.
Media on
varsinainen juorujen temmellyskenttä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti