LEIKIN MERKITYS

Noin 20 vuotta sitten lasten erityisasiantuntija YK:sta sanoi haastattelussa, että leikki ja lapsuus on menetetty. Valitettavasti päädyin samaan näkemykseen töissäni päiväkodeissa, vapaa leikki oli harvinaista. Psykoanalyysin uranuurtaja Sigmund Freud sanoi, että elämän peruspilarit ovat työ, leikki ja rakkaus.

Synnyin Kainuun rajamailla, Valtimon Sivakassa - 50 luvun alussa. Olimme hyvin köyhiä, leluja ei juuri ollut, ja kasvatus oli vielä aika vapaata, leikki syntyi omista kokemuksista ja tunteista sekä siitä todellisuudesta mitä ympäristössä oli. Merkittävää leikin jatkumisessa oli kansakoulun opettaja, joka laulatti ja leikitti erityisen vahvasta lapsia.

Sisäisessä prosessissa lapsen leikki on symbolinen, ikään kuin unimaailmasta tulevaa, kuvat voivat tarkoittaa toista asiaa kuin sanakielessä kerrottaisiin. Se kertoo siitä, että meillä on symbolisesti syntyvää kuvaa jo kohtuajalta, vapaata tästä maailmasta, mutta toisaalta sitten juuri siinä henki ja keho ovat toisiinsa kietoutuneita. Sanakieli on useimmiten sopimusten mukaista, ulkoisesti havaittua, myös symbolista.

Symbolinen todellisuus, (myyttinen) kokemus on kuin vapauden tila ja se on perusta ihmisen itseyteen ja luovuuteen, jossa kehon voimat eivät pääse vaikuttamaan. Tunteet ovat seuraus kokemuksesta. Usein olen kuullut, että luovuuden uskotaan tulevan tuskasta, psyykkisestä paineesta. Itselläni tuska tuotti toistoa näkyvästä todellisuudesta, samankaltaisuutta, ja vasta kehon vapaudessa koin syvämerkityksellistä luovuutta, symboliikkaa. Seksuaalisuus ei ollut minun elämänvoiman lähde, vaan sisäsyntyinen osa minuudesta, symbolinen puoli, tahdostani vapaa puoli, unien ja satujen valtakunta, jotka sitten yksilöllisesti synnyttivät näkemykset minuuteen, ratkaisuissa ja oppimisessa, kun symbolinen kieli kääntyi ymmärrykseksi, yhteiseksi kieleksi.

Yksilöllisen, persoonallisuuden löytyminen ja voiman saaminen siitä, ei estä todellisuuden havaitsemista ja totuuden näkemistä mahdollisimman lähelle totuutta ja realiteettien testausta vallan kontekstissa, vaikka se voi olla vaikeaa arvojen ristiriitojen vuoksi. Nämä voivat toteutua tasapainoisessa rinnakkaiselossa. Tämän onnistuminen on pääsääntöisesti kiinni kasvatuksesta ja opetuksesta, metodeista ja tiedon laadusta, saako olla ainutlaatuinen ja aito yksilö.

Riittävän kauan leikkiä takaa lapselle eriytymiskykyä ja erottelutaitoa omissa tunteissa, kykyä nähdä salaisuuksien maailma, jossa merkitykset vaikuttavat mieleen, liiallinen eriytyminen estää kokonaisuutta toteutumasta. Unet ovat merkittäviä alkukuvien maailmaa. Kun elin ilman kokonaista itseä vain ruumiin tilassa, myös unet olivat enimmäkseen ihmisten hahmoja ilman juonta, vain liiketekoja, vain ruumiin toimintoja. Väkivallan jälkeen oli painajaisunien aika, mahdollisuuksien jälkeen tuli toiveiden ja ilon aika. Luin joku vuosi sitten lukion psykologian kirjoja, jossa kerrottiin kehotunteista. Jokseenkin ajattelen, että on kysymys samastumisesta, kokemus nousee pintaan voimakkaana kehokokemuksena, ikään kuin tunteet menevät ihon alle. Näitä ilmenee ihmisillä runsaasti, kuin koko keho olisi liekeissä, rakastuminenkin on mahdollinen. Valitettavasti se vie pois ilon itsestä ja myös myötäelämistä erilaisuuteen, koska se vaatii samanlaisuutta, ja tuo tilalle tyytymättömyyden.

Väkivalta ja jatkuva psyykkinen puolustus vie yliaktiivisuuteen, yliseksuaalisuuteen ja voimakkaisiin tunteisiin. Toisenlainen, psyykkinen puolustus näiden vaikutuksesta voi olla lamaantuminen, jonka itse koin pahan väkivallan jälkeen, seksuaalisuus oli kuollut, eikä tunteita syntynyt, aggressiot silloin tällöin kertoivat mielentilastani, hädästä ja tuskasta, mikä tulkittiin itsekkyydeksi. Ilmeisesti suojelin sillä sisäistä itseäni, joka oli kehittynyt leikin myötä vahvaksi, oikeutta itseeni.

Leikki on tie, mikä avaa kanavan vapauteen. Tällöin syvätunteet ja kehotunteet ovat eriteltävissä ja havaittavissa itseydessä. Näyttää siltä, että kokemuksesta voi tulla joko väkivaltainen tai miellyttävään oloon kiinnittyvä. Väkivallassa havaitsemisesta puuttuu herkkyys, mikä rekisteröi itsestä ja toisesta tulevia mielen vaikutuksia tekoihin, valintaan ja tavoitteisiin. Se on kuin ylitahto, mihin ei ihmisyyden kokonaisuus vaikuta. Hyvän, vapaan ja innostuvan, motivoituneen lapsen leikissä on vapaasta tilasta katsottava näkymä, kehon tilat ja sisäisessä minuudessa oleva tunnekokemus, syvätunteet. Syvissä tunteissa voi erottaa negatiiviset, jotka ovat usein kilpailuista, vertailuista, palvovasta ihailusta ja alistamisesta syntyneitä, positiivisena tunteissa on suru ja ilo, suhde elämän mahdollisuuksiin, antamiseen ja saamiseen. Leikkimisen kautta yksilö oppii hahmottamaan ja havaitsemiseen selkeästi, ja tunnistamaan omaa kokemustaan. Unessa on mielikuvan syntymistä, mikä tulee kuvana hahmottamiseen ja havaitsemiseen ja tällöin on mahdollisuus kehittää loogisesti yhteyksiä ja ymmärrystä kokemuksesta omassa historiassa ja kulkea koti tulevaisuutta, tässä ja nyt kokien. Jos unet mielikuviksi muuttuneena jää ikään kuin kuvaksi ihanteeseen nähden, saattaa se kiinnittyä kehoon, koska mielihyvään pyrkimys on ratkaisevaa elämänvoiman kokemuksessa, ja siitä voi syntyä tavoitetta. Myös negatiiviset kokemukset voivat alkaa ohjata tavoitteissa, ja heijastaa kokemusta väkivaltaan päin. Siksi hellä hoiva ja väkivallattomuus on erityisen tärkeää aina.

Seksuaalilähtöisessä ihmiskuvassa ihmiseltä viedään vapaus valintaan. Unien kautta edeten itseyden syntymään ja vapauden valintaan on merkittävin oikeus, mitä ihmisyydelle voidaan antaa. Se on yhtä lailla kehosta syntynyttä kuin seksuaalisuus, mutta se ei ole tahdonalaista, mutta se voi tuoda seksuaalisuutta tunnekokemusten seurauksena. Mielikuvien syntymässä leikki on oleellinen vaikutuksessa tulla tiedostamattomien tunteiden jälkeen tietoisuuteen. Kun ihminen luokitellaan joko sanakielen ja/tai seksuaalisuuden kautta ohjautuvaksi, siitä syntyy enemmän uskoa ja tottelevaisuutta, mikä on yhteisöjen kehityksen kannalta todella merkittävästi yksilöllisyyttä tuhoava ja valtaan sidottua.

Leikin juuri on symbolisessa kuvassa, kuva esittää jotain muuta kuin sen merkitys on todellisessa sovitussa merkityksessä ja kuvassa, ja yksilö etsii ratkaisussa yhteyden todellisuuteen ja valitsee arvon kohtaamissaan asioissa.

Jos ihminen ei saa itse oppia ratkaisua symbolisen avaamisessa sovittuun sanakieleen tai vapautua avautumisessa tunneilmaisun suhteen, tämä tunteen vaikutus voi muuttua riippuvuudeksi ja tunne alkaa johtaa liiallisena jännitteenä itsen sijasta, eikä valintaa ole, kuten samoin voi käydä, jos seksuaalisuus johtaa.

Raija