ONKO NIITÄ TUNTEITA?

Opiskeluni aikoina ei vielä kovin hyvin eroteltu erilaisia tunteita eri lähtökohdistaan tulevina. Varmaan ideologisin taisto käydään siitä, pitääkö kasvatuksella ja opetuksella rajata tunteiden esiintyvyyttä ja lykätä niitä tulemaan tiettyinä aikoina. Tällöin kyllä ruhtinaallisesti sekoitetaan syvätunteet, kehotunteet, mieli ja tunteet.

Katselin eilen jotakin dogumentti ohjelmaa, jossa masentuneilla syvästimuloitiin aivoja, että masennus tai ahdistus lakkaisi, ja ihminen voisi elää hyvää elämää. Tunnettujahan ovat sähköshokkihoidot, joita pidetään kidutusmuotona. Aivojen synapseissa sähköisyys, jota tarvitaan aktivaatioon, ikään kuin ajautuu sekasortoisesti väärin, niin, että ”umpioituessaan” se tuo liikaa jotakin mielen kokemusta esiin, joko maanisena, masennuksena ja/tai ahdistuksena. Synapsien portit ovat alkaneet sulkea pääsyä vapaaseen sähköiseen virtaukseen aivojen kaikissa osissa.

Taistelin vuosikymmeniä vapaan leikin puolesta päiväkodeissa. Se oli kasvatussuunnitelman ohjeenakin, mutta valta oli fyysisen maailmankuvan omaavilla hoitajilla. Ja käytännössä fyysisyyttä korostettiin lapsen arjessa. Lastentarhanopettajana ymmärsin, että vapaa leikki on tärkeintä tälle erikieliselle ryhmälle, mutta hoitajat pitivät ohjattua tärkeimpänä, liikuntaa ja laulua. Tällöin juuri syvätunteet kuolevat ja lapsi alkaa toimia järjellä sanakielen kautta. Sinne lokeroituvat syntyvät tunteet, ja synapsit loksauttavat lukkoon vapaasti syntyviä tunteita. Pohja masennukselle on luotu. Tavallaan yhteiskunta tuottaa aivoille ongelmia ja lääketiede sitten yrittää korjata niitä.

Vapaa leikki lapsuudessa on avainasemassa hyvin kehittyville aivoille. Syvätunteet eivät ole vaarallisia lapsuudessa, sillä niitä tulee ani harvoin. Sen sijaan mielen aistimukset ottavat voiton, kun harjoitamme liian tietoista ja järjellistä toimintaa lapsuudessa. Varhaislapsuus tulee olla mielikuvituksen kehittymisen aikaa. Siihen tarvitaan mielikuvitusta tunteiden jälkeen syntymänä. Usein verrataan mielikuvitusta siihen, että jos lukee paljon kirjallisuutta, se tuo sen. Mutta kysymys ei ole siitä, järki alkaa johtaa kokemuksia. Kirjallisuutta tarvitaan ja lukeminen on hyväksi, mutta sitä ei tule sekoittaa tunteiden syntymään. Tunteet aktivoivat ihmisen, ja ne ovat alku oppimiselle.

Raija