Tänä päivänä
tuo otsikossa tullut tautiluokitus on yhä enemmän lasten oireina ja lääkitysten
lisääntymisenä mittava ongelma yhteiskunnassa. On todella vaikeaa niillä
perheillä, jotka kärsivät lasten kanssa näistä ongelmista ja saaneet tuon
tautiluokituksen, mutta toisaalta hyvin onnellisia siitä, että rauhoittavia lääkkeitä
on saatavilla. Tilastot kertovat, että tautiluokitusten ongelmat ovat hyvin
selviä. Normaalista käyttäytymisestä saadaan helposti diagnoosi. Enää lapset
eivät saa kokea tunteita, suuttumista, innostusta ja muuta vastaavaa, sillä käyttäytymisvaatimukset
ovat hiljaa istuminen ja mihinkään reagoimatta.
Mistä
tällainen valtava levottomuuksien lisääntyminen johtuu? Nyt ammattikasvatus on arkipäivää
suurimmalla osaa lapsista. Eikö nyt pitäisi olla vähemmän ongelmia lapsilla? Tutkimukset
ovat lisääntyneet, se selittää paljon, mutta myös arvot ovat muuttuneet. Nykyajan
lapset eivät saa etsiä rajojaan, kokeilla kykyjään, irrotella tunteiden
riemusta, he ovat kilttejä, liian kilttejä.
Kuinka sitten
lapset kasvatettiin kotona? Jokseenkin on nähtävissä, että lapset ohjautuivat
aikuisten ohjaamina tunnereaktioistaan käsin ja niiden kautta omien tarpeiden mukaan.
Mutta onko se riittävää ja ohjaisi hyvään aivotyöskentelyyn. Juuri tuossa
piilee vaara, joka ohjaa reaktiiviseen käyttäytymiseen. Hyvässä ohjauksessa
minuus tasapainotetaan, eli annetaan keskittymistä ja harjaannusta
kielellisesti, tunteiden kohtaamiseen, liikuntaan, sosiaaliseen
vuorovaikutukseen.
Ongelma on
se, että päiväkodeissa ei ole riittävää koulutusta hoitohenkilökunnalla, ryhmät
ovat liian suuria ja työtaakkaa on lisätty kohtuuttomaksi. Kun pieni lapsi tarvitsisi aikuisen syliä,
tuo aika menee lapsen toimintojen kirjaamiseen, tavoitteiden laatimiseen, ja
monien byrokraattisten käytäntöjen toteuttamiseen. Kaikkein tärkein menee
lapsiveden mukana, lapsi.
Levottomuus
lisääntyy turvattomuudesta, jatkuvasta kiireestä, vaativista lapsiryhmistä
esim. monikielisyyden vuoksi. Henkilökunta väsyy ja jää sairauslomille usein,
hoitajien vaihtuvuus on suuri. Lasten tarpeet eivät ole muuttuneet vuosituhansiin,
mutta aikuisten työnkuvien ongelmallisuus vie liian paljon pois lapsilta.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti