WHO eli
maailman terveysjärjestö on luokitellut rakastumisen mielisairaudeksi, ja sen
tunnus on F63,9, mikäli Metropolin artikkeliin on uskominen. Näyttää siltä,
että tämänlaisen rakastumisen taustalla on kehotunteet, jossa aistimukset nostattavat
hurmostilan kokemukseen. Olen itsekin rakastunut ja hurmaantunut näissä
kokemuksen merkeissä. Eräs ystäväni sanoikin, ei sillä ole väliä, miten se
alkaa, vaan miten se kehittyy. Ei suomalaisella ole helppoa lähestyä toista ihmistä.
Rakkaus on
kuitenkin laaja käsite, tunnehurmos ei riitä sen selittämiseen, se voi olla
alku, ja se laittaa hormonit hyrräämään, ja mahdollisesti lisääntymään sekä
perustamaan perheen. Nuorena viisitoista kesäisenä rakastuin naapurikylän
poikaan, ajelimme mopolla ja suutelimme itsemme taivasten valtakuntaan. Mutta
opimme myös puhumaan, jakamaan kokemuksia, vilpittömyys oli ohjaajana koko
rakastumisten teilläni, jotka olin saanut siitä suhteesta.
Aikuisena
rakastumisen laajuus on moninainen, iloitsee niin toisen onnistumisesta, että
tulee hyvä mieli. Äidinrakkaus on varmasti kaikkein vahvimpia, joskus tuntuu, etteivät
lapset ymmärrä sitä, elleivät he hanki omia lapsia, sillä heillä on niin suuri
voima kasvaa omiksi yksilöiksi, irtautua napanuorasta.
Rakkaudessa
on paljolti kysymys empatiasta, halusta tuottaa toiselle hyvää, ja suoda
hänelle onnistumisia. Ystävistäni löytyy paljon elämästä nauttijoita, he
rakastavat musiikkia, liikuntaa, sanoja, ja kuvia. Olen niin iloinen kuullessani
heidän kokemuksiaan, että itsekin nautin. Kansantanssia harrastava ystäväni on
kohta 80v. ja tanssinut 15v. ikäisestä. Rakas runoilijaystäväni kertoo elämän
kaipuusta ja menetyksestä vivahteikkain sanoin, nautin hänen sanoistaan. Joskus
tuntuu siltä, että yleisesti kaipuu elämästä ei ole vielä runouden arvostusasteikossa saanut
sijaa, ja että runoudessa vain arvojen esiintyminen yhteiskunnan suhteen on
arvossaan, kuten isänmaallisuus. Elämänkaipuu on tärkeä tunne, jota soisi viljeltävän.
Eräs ystäväni on musiikkia kuunnellessaan haltioissaan. Hän ei juuri kerro kokemuksestaan, mutta
ylistää musiikkia ja musiikintekijöitä, sitäkin tarvitaan, iloitsen hänen
kokemuksestaan. Eräs poika on valokuvauksen mestari, hän nauttii luonnon
kauneudesta, ja kuinka iloiseksi hän saakaan minut kuvillaan. Joidenkin huumori
saa minut hytkymään.
Itse olen
rakastunut aina sanoja, lapsesta pitäen. Sanojen rakastajaa voi olla vaikea
rakastaa, sillä näkemykset koskettaa jokaisen maailmankuvaa ja haastaa joskus kyseenalaistamaan
sen, se ei aina tunnu turvalliselta. Runoudessa on sama asia, mutta se jättää enemmän
lukijalle itselleen kuvanmuodostuksen osaa.
Nykypäivänä
populismi kukoistaa. Tieto koetaan epäluotettavana, sitä karsastetaan. Minä rakastan
tietoa, suorastaan himoitsen sitä, mutta olen nähnyt, että sen arvo on heikko.
Se tuntuu surulliselta, kun maamme on niin koulutuksen huippumaa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti