RAKASTUMINEN, tautiluokitus F63,9

WHO eli maailman terveysjärjestö on luokitellut rakastumisen mielisairaudeksi, ja sen tunnus on F63,9, mikäli Metropolin artikkeliin on uskominen. Näyttää siltä, että tämänlaisen rakastumisen taustalla on kehotunteet, jossa aistimukset nostattavat hurmostilan kokemukseen. Olen itsekin rakastunut ja hurmaantunut näissä kokemuksen merkeissä. Eräs ystäväni sanoikin, ei sillä ole väliä, miten se alkaa, vaan miten se kehittyy. Ei suomalaisella ole helppoa lähestyä toista ihmistä.

Rakkaus on kuitenkin laaja käsite, tunnehurmos ei riitä sen selittämiseen, se voi olla alku, ja se laittaa hormonit hyrräämään, ja mahdollisesti lisääntymään sekä perustamaan perheen. Nuorena viisitoista kesäisenä rakastuin naapurikylän poikaan, ajelimme mopolla ja suutelimme itsemme taivasten valtakuntaan. Mutta opimme myös puhumaan, jakamaan kokemuksia, vilpittömyys oli ohjaajana koko rakastumisten teilläni, jotka olin saanut siitä suhteesta.

Aikuisena rakastumisen laajuus on moninainen, iloitsee niin toisen onnistumisesta, että tulee hyvä mieli. Äidinrakkaus on varmasti kaikkein vahvimpia, joskus tuntuu, etteivät lapset ymmärrä sitä, elleivät he hanki omia lapsia, sillä heillä on niin suuri voima kasvaa omiksi yksilöiksi, irtautua napanuorasta.

Rakkaudessa on paljolti kysymys empatiasta, halusta tuottaa toiselle hyvää, ja suoda hänelle onnistumisia. Ystävistäni löytyy paljon elämästä nauttijoita, he rakastavat musiikkia, liikuntaa, sanoja, ja kuvia. Olen niin iloinen kuullessani heidän kokemuksiaan, että itsekin nautin. Kansantanssia harrastava ystäväni on kohta 80v. ja tanssinut 15v. ikäisestä. Rakas runoilijaystäväni kertoo elämän kaipuusta ja menetyksestä vivahteikkain sanoin, nautin hänen sanoistaan. Joskus tuntuu siltä, että yleisesti kaipuu elämästä ei ole vielä runouden arvostusasteikossa saanut sijaa, ja että runoudessa vain arvojen esiintyminen yhteiskunnan suhteen on arvossaan, kuten isänmaallisuus. Elämänkaipuu on tärkeä tunne, jota soisi viljeltävän. Eräs ystäväni on musiikkia kuunnellessaan haltioissaan. Hän ei juuri kerro kokemuksestaan, mutta ylistää musiikkia ja musiikintekijöitä, sitäkin tarvitaan, iloitsen hänen kokemuksestaan. Eräs poika on valokuvauksen mestari, hän nauttii luonnon kauneudesta, ja kuinka iloiseksi hän saakaan minut kuvillaan. Joidenkin huumori saa minut hytkymään.

Itse olen rakastunut aina sanoja, lapsesta pitäen. Sanojen rakastajaa voi olla vaikea rakastaa, sillä näkemykset koskettaa jokaisen maailmankuvaa ja haastaa joskus kyseenalaistamaan sen, se ei aina tunnu turvalliselta. Runoudessa on sama asia, mutta se jättää enemmän lukijalle itselleen kuvanmuodostuksen osaa.

Nykypäivänä populismi kukoistaa. Tieto koetaan epäluotettavana, sitä karsastetaan. Minä rakastan tietoa, suorastaan himoitsen sitä, mutta olen nähnyt, että sen arvo on heikko. Se tuntuu surulliselta, kun maamme on niin koulutuksen huippumaa.

Raija