Olemme hyvän
asian puolesta tänään. Jopa pääministeri osallistuu rasisminvastaiseen
mielenosoitukseen. Joku kommentoi hänen osallistumistaan, onko se sopivaa.
Ranskan presidentti ja Angela Mergel kävelivät yhteisrintamassa Pariisissa, kun
terrori-iskut oli tehty lehden toimitukseen. He seisoivat yhteisrintamassa.
Rasismin voi
ymmärtää laajemminkin kuin rotusyrjintänä. Se on syrjintää ihmisyyttä kohtaan.
Kansallissosialistit kaasuttivat hengiltä juutalaisia, mielisairaita,
tiedemiehiä ja kadun tallaajia vain sillä perusteella, että joku naapuri oli
ilmoittanut epäilevänsä henkilöä jostakin. Tällöin vaino oli hyväksyttyä ja
yleinen ilmapiiri syrjintää suosiva. Syrjinnän vastaisuus on hyväksyttävää jopa
pääministeriltä.
Syrjintää
tapahtuu päivittäin monen ihmisen kohdalla. Syrjinnän kohteeksi ovat
Suomessakin joutuneet vammaiset, mielisairaat tai muutoin poikkeavat. Sitä on olemassa
sekä virallisesti että epävirallisesti. Ei ole kysymys ainoastaan
ennakkoluuloista, vaan syvemmältä löytyy oppeja ja asenteita runsain määrin
jopa tieteen piirissä. En ole pystynyt antamaan anteeksi ihmiselle, joka haukkui
minua skitsofreenikoksi. Se, että en ole kestänyt väkivaltaa ja olen siitä
oirehtinut mielenterveyden kohdalla, ei ole skitsofreniaa. Historian tuntemus
on tosi tarpeeseen tänä päivänä, on surullista, että opetusministeri on
ajamassa sitä vapaaehtoiseksi.
Olen kokenut
syrjinnän luita ja ytimiä myöten, aina virallisia tahoja myöten. Olen pohtinut
kohdallani sosiaalisen syrjinnän vuoksi eutanasiaa, sillä niin raskaana olen
kokenut sen voiman. Ja olen tullut siihen tulokseen, että oikeus pillerillä
elämän päättämiseen pitäisi suoda suuren kärsimyksen ja tuskan vuoksi. Tuskaa
pitäisi voida verrata syövän aiheuttamaan ongelmaan.
Niin vaikeaa
näyttää olevan ihmiselle toisen ihmisen kunnioittaminen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti