MEKAANINEN IHMISKUVA

Onneksi tieteessä on kehitytty ja kehitytään jatkuvasti. Vanhat käsitykset muuttuvat ja uusia tulee tilalle. Muistatte varmaan, kun muutama vuosikymmen sitten ajateltiin mekaanisesti, että kun syö rasvaa, niin se sitten kupruilee missä kullakin elimistön ulokkeissa. Sitten opittiin, että hiilihydraatit muuttuvat rasvoiksi. Itselläni on rasvamaksa todettu jo kolmekymppisenä, ja lääkäri käski lopettaa viinan läträämisen. En käytä alkoholia juuri ollenkaan, kerran vuodessa pari lasia viiniä. Äitini oli sairaalassa laihdutettavana, mutta hän ei laihtunut, syötettiin pelkästään marjoja. Lopulta hän sai ohjeeksi polttaa norttia, kun ei muu auta.

Kun opiskelin fysiologiaa parikymmentä vuotta sitten, opetettiin, että tunne-elämän hyvinvointi ja aktivaatio synnyttävät aineenvaihdunnalle tarvittavat rauhas ja eritetuotannon aineet, kuten sappi rasvan polttoon. Ihminen on kokonaisuus, psyyke pitäisi olla mukana näkemyksissä. Se ei tunnu kuitenkaan lääkärin vastaanotolla, tärkeimmäksi nousee paino ja sen tarkkailu. Syvän masennuksen aikana oirehdin ja juoksin lääkärissä, mutta liikunta ja paino oli pääseurannassa, verenpaine ja kolestereolit, se oli turhauttavaa.

Suomalainen yhteiskunta tuntuu olevan terveyden suhteen lääkärivetoinen ja ihmiskuva rajallinen. Meitä kontrolloidaan monien virkamiesten voimalla, ennen kuin lääkäriin edes pääsee. Se on kallista tämä palvelu, siksikö tarvitaan leveät hartiat maksamaan milloin mitäkin maakuntamallia.

Sen sijaan jos haluttaisiin terveimpiä ihmisiä, heille suotaisiin oikeutta ilmaista itseään, olla aktiivinen omalla tyylillään, osallistua ja toimia niin kuin itse haluaa ja aktiivinen mieli hoitaisi terveyttä. Tämän saavuttamiseksi tarvitaan hyvää koulutusta ja avoimempaa kulttuuria, taidetta ja luovuuden lähdettä. Köyhillä niihin ei ole varaa, eivätkä ne voi olla itseterkoituksellisia, ne on siirryttävä pään sisäpuolelle. Mutta kontrollifriikit paimentavat ja syyllistävät jokaisessa nurkassa, olet syyllinen painoosi, kun et juokse yhteiskunnan tarjomaa mattoa pitkin hampaat irvessä, sillä kilpailu on kaiken a ja o.

Ongelman syvimmät juuret taitavat olla perhepolitiikassa, jossa vain toisilla lupa ajatella, työpolitiikassa, jossa yhä patriarkaaliset voimat vellovat naistenkin käsissä, ja tieto on luulon kautta muotoutuvaa.

Raija