ERILAISUUDEN SIETOKYKY

Milloin se oikeastaan pomppaa se tunnehyökkäys niin suuriin sfääreihin ettei sitä meinaa taltuttaa mikään, syntyy aivoissa tunnekaappaus, jossa kaikki kirjoitetut kirjaimet menevät kirjaimellisesti sekaisin? Joku tulee ja maalaa maailmasta aivan toisenlaisen kuvan jonka on itse luonut, innostuneen lapsen tavoin oppinut ja vaivalla sekä taidolla rakentanut. Tuo joku toinen alkaa heikentää sitä kuvaa, mitä kasvatustieteessä maailmankuvaksikin kutsutaan, ja pääsääntöisesti tuo joku ei tiedä ollenkaan sinun kuvastasi minkälainen se on, sanoo vain oman mielipiteensä, kertoo vain oman kuvansa asiasta. Sitten on ne totuudet, jotka määrittävät toimintaehtoja, perustotuuksia, miten kaikki toimii kokonaisuuteen nähden osiensa summana.

Seuraavaksi sitten kysytäänkin sitä asennetta, ja arvostusta, otanko huomioon tuon toisen tai jonkun näkemyksen, vai lyttäänkö heti alkuunsa, suutun ja leimaan koko sanojan maan rakoon. Näinhän siinä usein käy. Ristiriita syntyy ja sitä ei osata käsitellä. Tunnekaappaus pistää aivot kuohumaan, eikä kykenenkään käsittelemään asiaa. Liian usein juuri leimaaminen syntyy ja mielipiteen sanoja saa tuta kohteensa kokijan kehityskaaren vihat niskoilleen, sillä tunnekappauksen takana on käsittelemättömiä omia tunteita.

Tunteiden syntymän jälkeen tulee antaa aikaa asioiden jäsentyä, tunteiden laantua ja tiedon karttua. Sitten etsitään ne perusteet, mille toiminta rakennetaan ja näkemykset oikeutetaan.  Kiire pilaa kaiken. Onnettomimpia on ne tilanteet, jossa joku määrää ja käsittelee asian vastoin oikeudenmukaisuutta, kuuntelematta ja kunnioittamatta, ja näitä on runsaasti, vain valta-aseman turvin otettuja oikeuksia, joilla ei ole mitään perusteltua tietoa takana.

Tämä taisi olla saarna. Tein muuten yhden hyvän teon tänään, tai uskoin tekeväni. Maksoin lompakkonsa kadottaneen miehen kotimatkan.

Raija