ARVOJEN SEKAMELSKA

Kasv. tiet. professori Veli-Matti Värri on sanonut, että Suomi menetti arvot sodan jälkeen. Mihin arvoihin hän mahtoi viitata, sitä en tiedä. Arvot on ihmiskunnan selkäranka. Kasvatuksen ja opetuksen taustalla on arvot, joiden toivotaan sisäistyvän ihmistä ohjaaviksi tekijöiksi perusarvoina hyvyys, kauneus ja totuus, joiden johdannaisia on muut arvot. Näitä hyveitä pyrimme tuomaan esille, ja toivomme niihin pyrkimystä. Oppiminen on mielestäni arvo, jossa synnynnäisyys näkyy, se lähtee aidosti liikeelle, ja sanotaan, että on vain yksi synnynäinen motivaatio, uteliaisuus, lapsi hamuaa äidin rintaa, kääntää pään hajun suuntaan ja nostaa katseensa kohti äitiä.

Arvot luovat ihanteita, joihin pyrimme, kuten rehellisyys ja kunnioitus. Merkittävin ihanne lienee aitous, jota kaikki haluaisimme, mutta harva siihen pystyy, vaikka niin uskookin. Olemme roolien vankeja, otettujen, annettujen, sekä virallisten että epävirallisten.Valitettavasti moni ymmärtää kasvatuksen ja opetuksen kieltojen ja rankaisujen kautta, ja ehkä juuri siksi mieli alkaa heijasteisena vaikuttaa valintoihimme ja näkemyksiin. Arvojen kautta ihanteina yksilö kasvaa aidommin vilpittömän lapsen kaltaiseksi.

Psyk. professori Risto Vuorinen sanoo, että vain erittäin harva ihminen pystyy toiminaan vastoin yhteisön normeja. Siispä on parempi miettiä yhteisön tekoja ja nähdä niiden vaikutus yksilöön, ne joko mahdollistavat yksilön tai eivät.

Elämässäni ehkä puhuttelevin teoria on ollut puutteen teoria, toteutamme ja ymmärrämme maailmaa puutteiden kautta. Tähän sopii mainiosti myös persoonallisuusteoria (A.Hakanen), josta käytetään nimitystä vastakkaisuusteoria.  Näytämme itsestämme sitä, mikä on vastakkaista todellisuudessa, ainakin puhumme niin.

Kun suuni suljettiin eräässä yhteisössä nuorena, aloin puhumaan toisissa paikoissa liikaa, suorastaan julistin teorioita ja totuutta, niinpä se näkyy minussa vieläkin. Haluan todistaa että tiedän jotakin, en ole tyhmä ja ymmärtämätön, kuten viiteryhmäni yrittää osoittaa. En tiedä sitten, onko puuteteoria myös fyysinen, liikun liian vähän ja aamuyöstä alan levottomasti pyöriä sängyssä.

Yhteisönormit ovat myös vastakkaisia, puhutaan siitä, mikä on tavoitteena ja ihanteena, mutta toimitaan toisin. Monta kertaa olen nähnyt, että yhteisörikokset siirretään jonkin ajan kuluttua jonkun yksilön häpeäksi, ikään kuin tehdään näkyväksi omatunto leimaten se yksilössä jostakin pienestä virheestä, joka on sitten kaikkien maalitauluna.Tästä mielestäni kertoo myös suuri tarina Jeesuksesta, uhraamiskulttuurin tavoista. Mutta ihmiset eivät kykene näkemään sitä niin, koska se tuo omantunnon tuskia.

Joskus tuntuu siltä etteivät arvot ja ihanteet enää pääse näkyviin ja ohjaamaan tekojamme. Liiallisina ne tuottavatkin valheellista minuutta ja näkemyksiä, virheettömyys ja täydellisyys ei ole mahdollista. Kuitenkin arvot tarvitaan, että ihminen pysyisi kohtuullisena tavoiltaan. En ole niin vakuuttunut siitä, että brutaaliuden näkyminen olisi hyvä tie, inhorealismi, kuten monissa viihdeohjelmissa näkyy nykyään, kovin suomalainen ilmiö. Perheohjelmiksikin luokiteltu Emmerdale on nykyään niin raakaa, ettei sitä voi suositella alle 18v. Vai pitääkö taiteen kautta tuoda niin vahvasti esiin pahuutemme, että se kolahtaa näkyviin valheittemme takaa.

Raija