MORAALI ON KADOKSISSA

 

 

Muutama vuosi sitten katsoin Jackueline Kennedyn elämästä dokumentin. Hänen miehensä John on ammuttu, eikä hän meinaa päästä ylös tuskistaan vielä vuosienkaan päästä. Hän kävelee papin kanssa hautuumaalla ja pohtii elämän tarkoitusta. Pappi sanoo, ”ihminen ei voi tietää elämän tarkoitusta, vain Jumala tietää”.

Maailmassa on liian paljon tietäjiä, jotka kertovat miten tulisi elää. Maailmassa on liian paljon tiedon väärentäjiä ja vallanhimoisia, kukaan meistä ei ole täysin vapaa siitä. Mutta toisilla on liian paljon valtaa määrittää, estää ja tuhota toisten elämää. Tunteita ei voi estää, mutta valtaa voi rajoittaa, opetti minulle viisaampi henkilö. Tuhoon on monia keinoja niin tieteessä, uskonnoissa, yksilöillä, yhteisöissä, kansoissa ja kansakunnissa. Sitä ihmettelen, kuinka jotkut ihmiset ja/tai järjestelmät voivat alkaa määritellä oikean ja väärän toisen elämään antamatta yksilön oikeuksia, tukematta ja kunnioittamatta yksilöä. Se on pelkästään vallan väärinkäyttöä vallan avulla, vääryyttä tulee vastustaa. Tarvitsemme järjestelmällisen ja tutkittuun tietoon perustavat koulutusjärjestelmät. Monet kulttuurit ovat tuhon tiellä tuhoamassa ihmisen kehitystä, estämässä sitä, kuten esim. naisten oikeudet.

Yksi merkittävä tuhoaja on tiedon vääristyminen niin, ettei ihminen ymmärrä loogisesti asioiden syyseuraussuhteita, ei merkitystä eikä tarkoitusta. Yksi minua kiinnostava on ollut juuri tuo tarkoituksen ja merkityksen ero ja olen perehtynyt erityisesti mielen merkityksen ymmärtämiseen. Merkitystä voi tarkastella niin monien ulottuvuuksien kautta, loogisesti, kuvaten, kielellisesti, ihmisen kokonaisuutena, yksilöllisiä variaatioita, erillisiä kehitysjatkumoita, matemaattisesti, avaruudellisesti, esim. mieli, tunteet jne. Mielen merkityksessä tieteellisesti opiskeluissani ja tiedoissa näkyi vielä se, että ihmisellä on ikään kuin mielen valinta mielikuvan syntymänä ja siitä tavoitteen luomisena, mutta ei sitä, että väkivalta ja itsemääräämisoikeuden puute, häpäisyin, syyllistäen, sanakielellä alistaen, ylivaltaa käyttäen estävät näiden syntymän, kun jännite aivoissa kasvaa liian suureksi ja tuhoaa aistimuksen syntymän, pelon voimalla. Autonomiapyrkimys ei onnistu, kun mielikuviaan ei voi ottaa haltuunsa.

Tarkoituksen määre on laaja päämääränä, merkitykset voi suhteuttaa eri asioihin. On lukuisia tutkimuksia, jos ihminen ei saa olla vuorovaikutuksessa, hän ei kehity. Monia teoksia olen yrittänyt ymmärtää, mutta niin monessa olen joutunut myös pettymään, vaikka olen saanut myös monia vastauksia ja ymmärrystä. Esim. Viktor Franklin elämänfilosofiasta mielestäni puuttuu vuorovaikutuksen puuttuessa ihmisyyden kehityksen vaurioituminen kehitykseen nähden, jos vuorovaikutusta ei ole. Hän oli itse tietoinen toimija, ja hänellä oli aina mahdollisuus olla vuorovaikutuksessa, vaikka kärsimys oli toisaalta koko ajan läsnä. Siksi en ymmärrä hänen kärsimysideologiaansa, koska se ei selitä ihmiskuvassa julmaan psyyken puolustukseen joutuneen tuho-olemusta, mikä tuhoaa tietoisuuden ja muistin, minuus on vain psyykkisiä reaktioita, ei tahdonalaista halun toteumaa. En ole kuitenkaan Franklin asiantuntija, joten näkemykseni voivat perustua vähäiseen tietoon.

Itseltäni otettiin yhteisövallan ja yksilöiden tuomarioikeuksin puheoikeus pois, tunteiden ilmaisun vapaus ja sosiaaliset oikeudet osallistumiseen. Ilmaisuistani rankaistiin sulkemalla ulos yhteisöstä, kun vastustin väkivaltaa. En saanut puhua surusta, en iloita, en kertoa tapahtumista, muilla oli oikeus määritellä ne minussa vääriksi. Tämä tuhosi mielen ja vei ahdistukseen, mikä otti kyvyn ja voiman elää. Kärsimykseni kehitettiin vallan avulla, mikä suomalaisessa kulttuurissa oli koulutuskeskeisen opin tuomaa samaistumista opettajiin, kaikki vain opetti, ja siitä puuttui tietoisuus ihmisen kehityksestä tunteiden ja mielen osalta. Jo 1990 luvulla kävimme taistelua ihmisen sosiaaliosallistumisen oikeudesta ja tunteiden puolesta opetussuunnitelmiin päiväkodeista alkaen. Emme saaneet niitä, vaan sanakielikeskeinen kehitys määräsi itsetuntemusten kehittämisen. Se on yhä vallitseva ihmiskäsitys, Suomessa on hierarkkiset valtasysteemit toisten kontrolloinnista, mitä hänelle annetaan, mikä rooli ja missä osaamisessa, muutoin suljetaan ulos. Mitä tahansa ei voi tietenkään antaa, mutta kyllä ihmisoikeudet ovat suojaava tekijä vapaudessa kasvaa ihmisenä. Nyt ne ovat yleisen kehityksen alaisia, kulttuurin kautta tuomarioikeuksin suojattuja ja kontrollivälineitä rajata ihmisen kasvua.

Jokseenkin koen, että media on hyväosaisten areena. Niin usein kuulen ihmisten syrjinnästä, jonka avulla saadaan murrettua ihmisen mieli, niin moni ajautuu itsemurhaan, kun kipua mielessä ei tunnusteta, eikä tunnisteta. Ikuisesti muistan lausuman, ”kuolkoon perkele”. Joku aika sitten eräs turva-aseman ryhmän jäsen kertoi, kuinka hänelle ei kerrota, jos joku kuolee läheisistä, kenelle syntyy lapsi, tai jos juhlitaan jonkin koulusta valmistumista. Ihminen on lupa tuhota kulttuurin ja vallan keinoin, mitä tukee politiikka, uskonnot ja yhteisövalta.

Suomessa populistinen kulttuuri on johtanut kansan kahtiajakautumiseen ja valtataisteluun, jossa tieto ei ohjaa vaan valtasysteemit politiikan avulla, manipuloimalla ja aggressioiden avulla, saaden vihan kautta ihmiset uskomuksiin ja olemuksiin, jossa johdonmukaisuus ei ole mahdollista. Sekasorrosta on vaikeaa saada yhteneväistä eteenpäin menoa. Ihmisyys on mielivaltaisten näkemysten alla tuhoamassa kaiken sen tiedon, jolla on yritetty saada vahvistumaan hyvinvoinnin turvaa, niin yksilö- kuin yhteisötasolla, kadottaen totaalisesti niiden perusteet. Kun ei saa nähdä elämän tosiasioita tapahtumista, vaan pitää kertoa kaunista tarinaa, peli on menetetty. Elämää ja kärsimystä, hyvän rakentamista huomioidessa pidän tärkeänä, että hyvä on hyvää kohtelua ihmisyyttä kunnioittaen ja monipuolisesti kehitystä turvaava.

Jos ja kun oppeihin sisältyy pahan tekeminen, on syytä etsiä ongelman perusteita opista eikä ihmisestä, vaikka ihminen tekeekin niin kuin on opetettu, määrätty ja käsketty tai ehdollistettu ajattelemaan, ei asiaa pidä sokeasti katsoa ihmiskuvasta käsin.

Raija