ITSE JA ITSEMÄÄRÄYTYMISEN TUHOUTUMINEN

 

 

Mielenterveyden syntymiseen keskeinen asia on itsemääräytyminen. Se voidaan tuhota vastuuttomien ympäristötekojen kautta, tunkeutumalla yksilön mieleen operoimaan. Vaikka ihminen olisi kuinka vahva, fiksu, asiallinen ja ystävällinen, niin hänen itsemääräytymisensä voidaan estää ulkoisin toimin vain vallanhimosta ja/tai yhteiskunnallisista rakenteista käsin, valheellisista mielikuvista ja niiden kuljettajien toimesta.

Kirjoitan tämän, koska näyttää yleiseltä, että katsotaan yksilön persoonallisuus häiriintyneeksi, mitä pitää aina korjata, ja kuvitellaan ettei itse tuhoutuisi, itsekkyys ja oma pahuus pitäisivät huolen, että itse säilyisi kovistakin kohteluista huolimatta, mutta todellisuus on se, ettei säily. Tämä yhteisövallan ihannointi ja psykologisointi on sokeaa uskoa, jossa ihmisyys nähdään omituisesti aina pahana ja yhteisön katsotaan voivan ”parantaa” tämä yksilö vallan avulla. Olen täysin toista mieltä, koska olen menettänyt itseni elämääni tunkeutumisen vuoksi. Tämä asia ei ole minulle pakkomielle, jossa pyrkisin itsevaltiuteen, kirjoitan asiasta siksi, että pidän arvossa ihmisyyttä ja haluan suojella elämää ja itseyttä, itsemääräytymistä. En tee tätä siksi, että haluisin määrätä totuuden, ja luoda toisiin itseyttä, tämä olkoon heidän itsemääräytymisoikeutensa, itsen sisäsyntyinen kokemuksen todellisuus, joita toisilla ei ole oikeutta luoda vallan avulla. Kerron tästä siksi, että niin moni menettää mielenterveytensä tämän ongelman vuoksi.

Opiskeluissani ihmiskäsitykset ja ihmiskuvat kuvattiin ja käsiteltiin keskiluokkaisen ja hyväosaisen näkökulmasta. Niin kristinuskossa kuin muissakin uskonnoissa on sama ongelma, sitä ylläpidetään yhteiskuntien kautta. Kielemme muokkautuu valtaapitävien, auttajien, ammattilaisten, politiikkojen, median ja tarinoiden kautta. Viimeinen lukemani kirja, ”Terapeuttinen valta”, kuvasi hyvin sitä, kuinka minuuden käsitys on psykologisoitunut, yhteiskunnallisena vallan ongelmana.

Kuinka usein kuulet sanottavan, muuta itseäsi, muita et voi! Se on totta, mutta asenteisiin voidaan vaikuttaa, moraalia voidaan kehittää ja tapoja muuttaa, vaikka se onkin hidasta.

Se mitä tässä kokemuksesta puhun, on tapahtunut elämässäni reilu 50 vuotta sitten. Se ei koskaan ole haihtunut muistista, piiloon sen olen joutunut viemään välillä, kun häpäisyt ovat olleet julmia, kun olen tuonut asiaa esiin.

Pidän ehdottomasti tärkeänä sitä, että ihmisen minuudelle on oikeus ja se saa kehittyä ja olla olemassa. Siihen kuuluu keho, mieli, tunteet, kieli ja sosiaalisuus. Mielen elinehto on se, että saa olla olemassa halu ja tahto, ja itse voi tavoitella jotakin, se ei ole itsestäänselvyys, opin sen toiminnan tasapainon koulutuksessa, osin omien harrastusten, kuten teatterissa näytteleminen ja kirjoittaminen.

Kun nämä itsen syntymisen edellytykset riistettiin, jäljelle jäi vain keho soluina, jossa oli solutason jakautumista, minää ei ollut, tämä tila ei ollut kokoaikaista, vaan kykenin suoriutumaan pakkoroolissa. Kun sammunut mieli alkoi nousta ylös riittävän turvallisuuden vallitessa, vasta 25 vuoden kuluttua, myös piiloutuneet mielikuvat, kuin pakko-olleena pakkomielikuvina totuuden säilymiseksi alkoivat nousta toistuvina, traumakuvina, ja siihen meni aikaa pitkään ennen kuin ne tasaantuivat. Esiin tuli aggressioita, välillä mentiin vanhaan pakkorooliin, jossa kuin pinnalle nousi itsen vahvistaminen, arvostettujen asioiden esiin tuleminen, usein pinnallisesti ulkoisten arvojen mukaisesti, sallittujen ja hyväksyttyjen tapojen. Mieli nousi ensin esiin vertauskuvallisena, kaunistaen kokemusta, ikään kuin se säilynyt totuus tapahtumista tuli uusin mielikuvin, mutta ei hävittänyt todellista tapahtumaa, vaan suojasi kärsinyttä mieltä.

Rikoksen jälkeen kehotietoisuus katosi vakavan väkivallan jälkeen. Oli kuin koko keho olisi kadonnut olemattomiin, eikä tuntoaisti toiminut, josta päättelin, että minuus ei tunnistanut eikä hahmottanut, kun sitä ei ollut. Yhtäkkiä saatoin kokea kehon kuin suureksi ilmapalloksi kehon muotojen mukaan, järkyttävän pelon seurauksena kohdatessani rikoksen tekijän, hän muuttui viisi metriseksi. Ilmeisesti juuri päälle karkauksen seurauksena kehotietoisuus kehokuvassa oli muistissa litteä, joka leveni levenemistään. Tätä litteyden kuvausta en ole nähnyt tieteellisissä julkaisuissa. Siksi on vaarallista vaatia vain itseä muuttumaan, se voi murtaa koko ihmisyyden, kuten itselläni kävi, niin psyyke kuin kehokin romahti täydellisesti. Ihmisen psyykkinen hyvinvointi on koko yhteisön kudelma, erityisesti kohtelun tulos.

Kirjassa ”Terapeuttinen valta” tuli selkeästi esiin se, kuinka on ajauduttu kielen ja termien kautta psykologiseen eetokseen, jossa yksilöön on siirretty käsitteitä ja näkemyksiä, kaikki muuttuu, kun vain itse muutut, ja tavoitteet ovat tulevaisuudessa kuvitelmina hyvästä, mikä ei mahdollistu todellisuudessa. Sen olen myös elämässäni nähnyt.

Raija