Usein kuulee
toiveen, että ihmisen tulisi olla nöyrä. Itsekin olen sitä mieltä, mutta
harkitsisin kuitenkin mihin kaikkeen täytyy nöyrtyä, yleistetyt totuudet ovat vaarallisia,
elämä on kudelma, jossa tarvitsemme erilaisia kertomuksia, ne ovat vuorovaikutuksen
helmiä, vain valta on karsittava niistä, ja antaa ihmisten vuorovaikuttua. Voidaanko
sinulta riisua kaikki? Joku jakoi somessa Tommy Tabermanin runon riisutusta,
ikään kuin hän tulisi sitten vasta ihmiseksi, kun hänet on rikottu ja hän on
alistunut toisten tahtoon. Runossa ei kerrottu siitä, miten ympäristö ja
kohtelu vaikuttaa, vain psykologisoituneesti itsen näkemisestä, mikä tietysti on
hyvä, jos se on totta. Nöyryys voi mennä ylivaltaan ja uhrautumiseen, jolla
uhrautumisella tarkoitan sitä, että luopuessaan jostakin, ihminen saa siitä
hyötyä. Itseni kohdalla olen pohtinut paljon sitä, onko minulla oikeus vaatia
toisilta kunnioittamista, pidän sitä siis periaatteena, arvona, mikä rakentaa
hyvin vuorovaikutuksen onnistumista. Minulle kunnioittamattomuuden teot ovat
tarkoittaneet sitä, että opettajiksi samaistuneet yhteisön jäsenet ovat
vaatineet tottelemista ja alistumista vaatijoiden näkemysten alle. Opettajiksi
kouluttautuneet opettavat kuitenkin tietoa, eikä niiden fokus ole vallan
käytössä, toki sitäkin joskus, tietokin on valtaa, se voi sokaista. Tieteen
tehtävä on jatkuvasti etsiä totuutta, ihminen on vajavainen näkemyksissään. Valitettavasti
uskonnoista ei voi sanoa samaa, kärsimys on kuin kiveen kirjoitettu, se
hyväksytään ihmisen kasvattamisena, eikä kehitystä pääse tapahtumaan, usko
sokaisee, viitekehyksenä on hyvä/paha akseli, ei selitystä, kuinka niihin
päädytään, se uskotaan ja julistetaan.
On uhrautumista
menettää itsensä, siihen en voinut suostua, liian paljon ja liian kauan
alistuin. Yhteisön jäsenille se ei riitä, heillä ei ole rajoja eivätkä he
hyväksy, että joku yksilö vaatii kunnioitusta, sillä vallanhimo, johon he ovat
rakastuneet, on ohjaava tekijä, ei totuus ja arvot, jotka suojaisivat
ihmisyyttä ja elämää. Olen saanut aina julmat rankaisut, kun olen asettanut
rajat itseni suojelemiseksi. Tiedän, mitä on, kun menettää täysin itsensä,
halunsa ja tahtonsa. Näitä ihmisiä on paljon yhteisöissä, koska rankaisut ovat
julmia yhteisövallan alla, usein ne ovat jonkun yksilön johtamia, mutta myös mielikuvien
/tarinoiden.
Olen lukenut
kirjaa, ”Terapeuttinen valta”. Jotenkin silmät ovat avautuneet ja näkemykseni
vahvistuneet, kuinka paljon yhteiskunnissa on vallan väärinkäyttöä ideologisin
menetelmin yhteiskunnan sitä tukiessa. Kirja lähestyy tietoa sosiologian (ei
sosialismin) tutkimuksen kautta, mitä en itse puraisematta nielaise ainoana
totuutena, kuten en muitakaan uskomuksia, on kysyttävä mihin meillä on valta ja
se valta on useimmiten sokaisevaa. Se on liian usein yhteisövallan ihannointia,
jossa uskotaan yhteisten näkemysten voimaan, mikä voi olla ylivaltaa
mielikuvissa, ei tiedon hyvää analyysiä ja totuutta. Maailmaa ja ihmisiä nähdään
markkinoina, eikä ihmisyyttä osata analysoida syvemmin.
Pääosin voi
luokitella sitä, mistä ei tarvitse luopua, nk. perusoikeudet. Maslowin
tarvehierarkia on ihan hyvä jaottelu ymmärtää ihmisen tarpeita. Kooste alla. Ne
ovat perustarpeita, joista ihmisen hyvinvointi rakentuu, ne voivat olla eri
järjestyksissä, joskus itseilmaisu nousee ensimmäiselle tilalle ja voi luopua
ainakin osaksi aikaa jostakin, kuten arvostuksesta tai ryhmään kuulumisesta.
Käytännössä olen nähnyt, että ihmiset ovat vallanhimossaan niin raadollisia,
että ottavat toiselta pois kaiken mahdollisen. Lapsena – 50 luvun korpimaisemissa
sodan jälkeen oli niin köyhää, ettei aina ollut ruokaa eikä vaatteita. Monet ihmettelevät
sitä tänä päivänä, eivätkä usko. Suuressa perheessä kaikille ei ollut
lakanoita, syötiin samoilla lusikoilla ja lautaselta, kuten käytimme toistemme
kenkiä. Siinä opin arvostamaan jakamista. Köyhyys oli yhteiskuntarakenteellista.
Kun saavuin
suureen kaupunkiin, täällä vallitsi sosiaalisissa suhteissa kilpailua, alistamista,
nöyryyttämistä ja häpäisyä. Toki sitä oli lapsuuskylässäkin, mutta erilaisena,
se oli salailua asioiden vuoksi, kun taas kaupungissa se oli valtaan
pyrkimistä. Miten vaikuttikaan muistiini se, etten saanut puhua, en saanut ajatella
enkä tuntea, minut luokiteltiin oikeudettomaksi? Muistivarkaat ottavat
muistioikeudet.
Raija
1. fysiologiset tarpeet
(hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)
2. turvallisuuden tarpeet
(suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
3. yhteenkuuluvuuden ja
rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)
4. arvonannon tarpeet
(itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
5. itsensä toteuttamisen
tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai
vanhemmuudessa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti