MITEN RIISUTTU OLET?

 

 

Usein kuulee toiveen, että ihmisen tulisi olla nöyrä. Itsekin olen sitä mieltä, mutta harkitsisin kuitenkin mihin kaikkeen täytyy nöyrtyä, yleistetyt totuudet ovat vaarallisia, elämä on kudelma, jossa tarvitsemme erilaisia kertomuksia, ne ovat vuorovaikutuksen helmiä, vain valta on karsittava niistä, ja antaa ihmisten vuorovaikuttua. Voidaanko sinulta riisua kaikki? Joku jakoi somessa Tommy Tabermanin runon riisutusta, ikään kuin hän tulisi sitten vasta ihmiseksi, kun hänet on rikottu ja hän on alistunut toisten tahtoon. Runossa ei kerrottu siitä, miten ympäristö ja kohtelu vaikuttaa, vain psykologisoituneesti itsen näkemisestä, mikä tietysti on hyvä, jos se on totta. Nöyryys voi mennä ylivaltaan ja uhrautumiseen, jolla uhrautumisella tarkoitan sitä, että luopuessaan jostakin, ihminen saa siitä hyötyä. Itseni kohdalla olen pohtinut paljon sitä, onko minulla oikeus vaatia toisilta kunnioittamista, pidän sitä siis periaatteena, arvona, mikä rakentaa hyvin vuorovaikutuksen onnistumista. Minulle kunnioittamattomuuden teot ovat tarkoittaneet sitä, että opettajiksi samaistuneet yhteisön jäsenet ovat vaatineet tottelemista ja alistumista vaatijoiden näkemysten alle. Opettajiksi kouluttautuneet opettavat kuitenkin tietoa, eikä niiden fokus ole vallan käytössä, toki sitäkin joskus, tietokin on valtaa, se voi sokaista. Tieteen tehtävä on jatkuvasti etsiä totuutta, ihminen on vajavainen näkemyksissään. Valitettavasti uskonnoista ei voi sanoa samaa, kärsimys on kuin kiveen kirjoitettu, se hyväksytään ihmisen kasvattamisena, eikä kehitystä pääse tapahtumaan, usko sokaisee, viitekehyksenä on hyvä/paha akseli, ei selitystä, kuinka niihin päädytään, se uskotaan ja julistetaan.

On uhrautumista menettää itsensä, siihen en voinut suostua, liian paljon ja liian kauan alistuin. Yhteisön jäsenille se ei riitä, heillä ei ole rajoja eivätkä he hyväksy, että joku yksilö vaatii kunnioitusta, sillä vallanhimo, johon he ovat rakastuneet, on ohjaava tekijä, ei totuus ja arvot, jotka suojaisivat ihmisyyttä ja elämää. Olen saanut aina julmat rankaisut, kun olen asettanut rajat itseni suojelemiseksi. Tiedän, mitä on, kun menettää täysin itsensä, halunsa ja tahtonsa. Näitä ihmisiä on paljon yhteisöissä, koska rankaisut ovat julmia yhteisövallan alla, usein ne ovat jonkun yksilön johtamia, mutta myös mielikuvien /tarinoiden.

Olen lukenut kirjaa, ”Terapeuttinen valta”. Jotenkin silmät ovat avautuneet ja näkemykseni vahvistuneet, kuinka paljon yhteiskunnissa on vallan väärinkäyttöä ideologisin menetelmin yhteiskunnan sitä tukiessa. Kirja lähestyy tietoa sosiologian (ei sosialismin) tutkimuksen kautta, mitä en itse puraisematta nielaise ainoana totuutena, kuten en muitakaan uskomuksia, on kysyttävä mihin meillä on valta ja se valta on useimmiten sokaisevaa. Se on liian usein yhteisövallan ihannointia, jossa uskotaan yhteisten näkemysten voimaan, mikä voi olla ylivaltaa mielikuvissa, ei tiedon hyvää analyysiä ja totuutta. Maailmaa ja ihmisiä nähdään markkinoina, eikä ihmisyyttä osata analysoida syvemmin.

Pääosin voi luokitella sitä, mistä ei tarvitse luopua, nk. perusoikeudet. Maslowin tarvehierarkia on ihan hyvä jaottelu ymmärtää ihmisen tarpeita. Kooste alla. Ne ovat perustarpeita, joista ihmisen hyvinvointi rakentuu, ne voivat olla eri järjestyksissä, joskus itseilmaisu nousee ensimmäiselle tilalle ja voi luopua ainakin osaksi aikaa jostakin, kuten arvostuksesta tai ryhmään kuulumisesta.
Käytännössä olen nähnyt, että ihmiset ovat vallanhimossaan niin raadollisia, että ottavat toiselta pois kaiken mahdollisen. Lapsena – 50 luvun korpimaisemissa sodan jälkeen oli niin köyhää, ettei aina ollut ruokaa eikä vaatteita. Monet ihmettelevät sitä tänä päivänä, eivätkä usko. Suuressa perheessä kaikille ei ollut lakanoita, syötiin samoilla lusikoilla ja lautaselta, kuten käytimme toistemme kenkiä. Siinä opin arvostamaan jakamista. Köyhyys oli yhteiskuntarakenteellista.

Kun saavuin suureen kaupunkiin, täällä vallitsi sosiaalisissa suhteissa kilpailua, alistamista, nöyryyttämistä ja häpäisyä. Toki sitä oli lapsuuskylässäkin, mutta erilaisena, se oli salailua asioiden vuoksi, kun taas kaupungissa se oli valtaan pyrkimistä. Miten vaikuttikaan muistiini se, etten saanut puhua, en saanut ajatella enkä tuntea, minut luokiteltiin oikeudettomaksi? Muistivarkaat ottavat muistioikeudet.

Raija

1.     fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma)

2.     turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)

3.     yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään kuuluminen)

4.     arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).

5.     itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).