ONKO SINULLA IHMISOIKEUKSIA?

 

 

Jatkuvasti päivittäin saa kuulla näkemyksiä korkealta taholta, jos tavan tallaajiltakin, kuinka ihminen on kiero, valehtelija, näyttelijä ja vallanhimoinen alistaja, mikä ominaisuus olisi ihmisyydessä synnynnäisesti, luonnetta. Sosiologiassa persoona tarkoitti alkujaan naamiota. Ja näin juuri on, kun ihmisyyttä kehitetään pääosin kehollisesti treenaten ja kilpaillen, mitataan reaktioita fyysisesti, mikä voi olla opittua ja ehdollistunutta.

Ihmisarvossa ei voi kilpailla. Se, että ihmisyyttä verrataan ja etsitään eläimen luonteen kehityksestä, kertoo siitä, ettei osata erotella mielellisiä, kielellisiä, kehollisia, tunteita eikä sosiaalisia kehityksiä. Ne ovat eroteltavissa, voivat kehityksessä mennä liiallisuuksiin erittelyissä, ja juuri sitä kautta yhteisöt ja viralliset näkemykset ajavat ideologiaansa, kukin kehityksensä mukaan, mitkä metodeilla on kehitetty, jonkin osan täysin ulos jättäen. Näen itsekkyyden kehittyvän väkivallasta ja kunnioittamattomuudesta, se on heijaste, jossa ihminen katsoo toista, näkee toisessa pahan, toiseuden, mikä on kehittynyt siitä, miten toiset/toinen ovat nähneet itsen sosiaalisessa funktiossa, yhteisöissä ilmenee usein häpäisemistä/kieltämistä/alistamista, mikä vaurioittaa yksilöä. Taustalla on käsittelemättömät tunteet, narsistiseksi ne muuttuvat liiallisessa itseihailussa, johon voi olla ajautunut vajaissa hoivissa kehitystarpeen suhteen, hirviöiksi, inhon ja suuttumuksen vihaksi kehoon ehdollistuneet, jotka heijastetaan toiseen, kun ei osata käsitellä, sanallistaa omia tunteita.

Synnynnäinen aggressio on yksi elämänhalun lähde, mikä voi muuttua sekä kiltteydeksi kauneuden kaapuna, mutta myös vihaksi ja raivoksi, missä valta voi olla tukipilari ympäristön tai yksilöiden antamina ja asemoituna rooleina.

Eilen pari visertäjää somessa keskusteli kissoista, kuinka ne osaavat näytellä syyttöminä, kun ovat tehneet jotakin pahaa. Katselin joku aika sitten dokumentin sarjamurhaajasta. Arvostettu oikeuspsykiatri sanoi, ettei kaikilla ole omaatuntoa, vaan pahuus on ilmiselvää hänessä. Puolustuksessa hän tuo esiin kaltoin kohtelun isäpuolen taholta, mitä sitä ei tiedetty todisteellisesti ja lisäksi äidin kuppataudin, mikä esti aivojen kehityksen. Omatunto kuuluu yliminään kehityksessä, jossa asustaa sekä ihanteet että omatunto, ja ne katsotaan kasvatuksen ja opetuksen seuraukseksi. Kerran kysyin papilta, onko omatunto synnynnäistä, ja hän vastasi, kyllä. Epäilen, koska edes opetetuilla ei ole aina omaatuntoa, ja valheet voi kukoistaa, on kysyttävä metodin perään, mitkä tuottavat mitäkin.

Jostain muistan, että buddhalaisuudessa korkein tavoite on, että ihminen pääsee eroon minästään. Se on enemmän filosofiaa kuin todellisuutta, kaltoin kohtelussa ihmisen psyyke alkaa tuottaa vihaa, ja heijastaa sitä toisiin, eikä pääse irti siitä, kun kohtelu vain jatkuu, minuudesta tulee psyyken puolustus heijasteisena, suojaava tai tuhoava. Siksi sosiaalinen kontrolli tuottaa enemmän pahaa kuin ihminen itsessään. Henkisen aktivaation puuttuessa anatomisesti vaikuttaen on fysiikan ja hermojärjestelmän terveen toiminnan este, keho alkaa tuhota itseään, jos vapautta ei ole, opin opinnoissani ja se on minulle todistunut. Luin juuri kirjan, jossa ortodoksisen näkemyksen mukaan kaikki mielelliset pyrkimyksemme on himon aiheuttamia, jossa valehtelemme itsellemme, sitä ei kysytty, miten ne kehittyvät.

Näyttää silti, ettei missään päästä siihen tavoitteeseen, jossa ihmistä kunnioitettaisiin hänen kehityksensä mukaan. Päiväkodissa sain nähdä, kuinka käytännössä toteutettiin erilaisten ammattiosaamisten kautta henkilöstön jako, oli fyysisen puolen osaajat, joita oli ¾ osaa ja minän kehitykseen perehtyneitä loput, ja tällä oletettiin saavutettavan monipuolista toimintaa lapsille. Se johti siihen, että fyysisen puolen osaajat voittivat äänestyksessä ja fyysisiä harjoitteita oli lasten arjessa pääosin, eikä monipuolisuutta saavutettu. Joka tapauksessa kuvitelma, että kaikki kehitys olisi ulkopuolelta säädeltyä ja siitä syntyvää, ei edes tieteellisten teorioiden valossa voi tapahtua. Yksipuolisessa tarjonnassa lasten kehitys psykologisesti ei ehdi minuudessa kehittyä niin hyvään turvallisuuteen ja luottamukseen, että itsetunto olisi niin vahva, ettei hän lähtisi kilpailemaan ja vertailemaan itseään liiallisesti toisiin. Täydellisesti sitä ei voi estää, eikä ole tarvettakaan, vertailu kehittää kykyä pyrkiä parempaan.

Kun annamme irrationaalisesti täysin vapaan oppimisen ja kasvun mennä vain sattumien tietä, ihminen ajautuu mielen ja tunteiden alaisuuteen ja ne alkavat hallita. Siksi oppimisessa kielen kautta ymmärryksen saavuttaminen on pysyvämpää ja parempaa, kun se tulee väkivallattomasti antaen koko ihmisyydelle tilaa. Jos jätämme leikkiajan lapsuudessa huomiotta monipuolisesti, emme anna tilaa lapsen oppimiseen ja tunnistamiseen tunteitaan ulkoisen ja sisäisen ärsykkeen voimasta, hän ei opi niitä erittelemään ja alkaa heijastaa toiseen. Freudin sanoin, mielen hylkääminen ja kieltäminen tuo niin vahvan fyysisen voiman, että se siirtelee vuoria. Sen näkee joka päivä ihmisten käyttäytymisessä, tunteet eivät ole hallinnassa, eikä ihmiset osaa säädellä, tunnistaa eikä nimetä niitä. Pahimmillaan psyyke tuhoaa aivotoiminnan kaltoin kohtelussa, muisti tuhoutuu ja lopulta kaikki on oppimisen tietä väärään ja/tai oikeaan suuntaan.

Koska en ole uskovainen, mutta en kiellä Jumalaa, minun on helppo käsitellä myös uskonnollisia näkemyksiä, koska olen ollut niiden vaikutuspiirissä koko elämäni ajan. Ne herättävät minussa paljon kysymyksiä. Näkemys, Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikki. Silloin emme voi ottaa pois mitään maailmasta, mikä ei olisi Jumalaa ja silloin kun otamme pois kokonaisuudesta jotain, siirrämme toisia jumalattomaksi, ja määritämme itsemme Jumalaksi. Jumalallisuus ihmisyydessä on eri asia kuin Jumala, jumalallisuus on Jumalan kohtaamista. Sosiaalisen kontrollin maailmassa yksikin virhe johtaa toisen ihmisen tuomitsemiseen, sen näemme Jeesuksen kertomuksessa, kun hän alkoi puhua itsestään Jumalan poikana, minkä hän kielsi itseään ylentäen, vaan opetti, että kaikki ovat Jumalan lapsia, mutta autoritäärisessä kulttuurissa alkoi palvonta, mikä johti sokeaan tottelemiseen, ylistämiseen ja hierarkkisiin järjestelmiin eikä autonomia yksilöissä toteudu. Ajattelussa tarvitsemme hierarkkista näkemystä, kuvaa asiasta, jossa tavoitteet ovat yläpuolella arvojen jäsentyessä ja kehityksen saavuttamiseksi, ettei yllykkeet mielessä ala hallita.  

Kuitenkin sanotaan, Jumala on rakkaus. Tämä on minusta ydinkysymys. Annammeko rakkauden tulla elämään? Valitsemmeko rakkauden, ja mitä ymmärrämme rakkaudella. Itse ajattelen, ettei rakkauteen kuulu pahuus, vaikka ymmärrän, että Jumala antoi myös pahan tulla maailmaan näkyväksi, mutta laittoi ihmisen valitsemaan hyvästä ja pahasta. Pahuudeksi lasken elämän tuhoamisen suojelun sijasta. Kun kuuntelet toista, on parempi hyväksyä toisen mieli/muistikuvat, koska sitä kautta ihminen kehittyy ja kehittää ajatuksiaan, sitä kautta hänen minuutensa saa toimia, miksi nostaisit itsesi yläpuolelle ja alkaisit arvostella häntä, asiaan voi lisätä, avata, jaotella, eritellä, jäsentää, me olemme täällä oppimassa, emmekä koskaan valmiita, vuorovaikuttaminen ei ole sanelua. On ihmisen kaventamista rajata häntä joiltakin osin, ammatin, arjen, kirjoitusten, näkemysten, toiminnan, tmv. vuoksi. Itse en esim. arkisessa vuorovaikutuksissa tuo tällaisia ajatuksiani esiin, toki ne väkisin vilahtelevat, nämä kirjoitukset on tarkoitettu niille, joita tämäntyyppiset kiinnostaa ja voivat halutessaan keskustella kanssani. Rajat on asetettava, niistä on puhuttava tavoitteina, mutta parhaiten rajat ihminen asettaa itse.

Usein kuvitellaan yksilökeskeisessä ajattelussa, että jos toinen tekee pahaa toiselle, se on kiinni yksilöstä ja hänen käyttäytymisestään. Pääosin olen nähnyt, että se on havaitsijan ongelma, ja taustalta löytyy kateutta, arvostamattomuutta, asenteita, ylimielisyyttä ja mv. ilkeyttä. Jumalan todistamisesta on tullut valtataistelun areena, kuin kuoleman kohtaaminen. Jos Jumala tulisi maan päälle, ihmiset alkaisivat etsiä aseita tappaakseen hänet. Sosiaalisen kontrollin ongelma on se, että yksilöä syyllistetään yhdestäkin virheestä ja tuomiot ovat tie helvettiin. Jeesus ilmoitti olevansa Jumalan poika ja sai kuolemantuomion.

Raija