Ystäväni
twiittasi, ”kun pienenä oppii kaikkia kunnioittavia tapoja, on kodin
ulkopuolella usein vaikeuksissa”. Allekirjoitan tuon näkemyksen.
Yhteisövallassa ilmenee ongelmia, joita ei tunnisteta eikä haluta tunnustaa, ja
yksilöitä syyllistetään järjettömästi yksilöllisen kehityksen tuhoksi. Yhteisövallan
takana on luodut mielikuvat ja arvot/arvostukset, joita joku johtaa useiden
tukiessa, ja jossa mielet saadaan taistelemaan toisiaan vastaan. Todellista
kunnioitusta en ole juurikaan kohdannut, ne ihmiset voi laskea yhden käden
sormilla. On pokkurointia, palvontaa, mielistelyä, ”kielistelyä” ja mitä
kummallisimpia oireita todellisten syvien arvojen näkemisen ja toteutumisen puuttuessa.
Voimme nähdä kaikissa hallintajärjestelmissä palvonnan ongelmia aina kuninkaallisista
tasavaltoihin, samaistumisten ohjatessa ihmisten mieliä ja yksilöllisyyden
tuhoutuessa.
Miksi
ajaudumme ihmisen pahuuteen eikä yksilön hyvä pääse esiin? Miksi näyttää siltä,
että ihmisen kehitys suuntautuu enemmän pahaan kuin hyvään? Yritän etsiä siihen
vastauksia, en niitä tiedä, mutta sanotaanhan, että etsivä löytää. En tykkää
asenteista, jossa ihminen on paha tai hyvä, on parempi rakentaa monipuolisia
näkemyksiä kuin kaventaa niitä.
Raamatussa
sanotaan, että ihmisen ruumis on paha. (En ole uskovainen, mutta en kiellä
Jumalaa, olen agnostikko. Jumala todistaa itsensä, se on haasteellinen kysymys,
mitä minä en osaa selittää, mutta en kiellä sellaista, mitä en voi todistaa,
viisautta etsin myös Raamatusta) Tämä näkemys nostaa monen ihmisen karvat
pystyyn. Itse olen etsinyt vastauksia välillä löytäen, välillä en, ja
kuvittelen ymmärtäväni niistä pienen sirusen verran, kokemuksien kautta
oppineena, muilta kuulleena, havainnoiden, nähden ihmisten tekoja ja
käyttäytymistä. Ihmisen kehosta ja ihmisyydestä voi tulla sekä hyvää kokeva
antaen hyvää itselle ja muille, ja sama pahaa toteuttavana, jos emme vapauta
kehoa löytämään itsestämme sisäistä, kokevaa minuutta, mikä vapauttaa kehon
ikeestä ja voimme kokea olevamme vapaita mielessämme. Sielun vapaus, se on
minulle Jumalan vertauskuva ja vapauden symboli.
Kehon pahuus
tapahtuu, kun lapsella ei ole oikeutta sisäiseen itseen, olla oma itsensä,
ilmaista itseään ja tunteitaan ja hän joutuu kehon vankilaan, samaistuu ja
menee rooleihin, pakko-oppimisen harjoitteluilla. Ihmisen ominaisuutena kuten
eläimilläkin on muuttaa itseään suojautuessaan, eläin väriään, ihminen
ajatuksiaan valheelliseksi ylivallan edessä. Sen voi korjata
väkivallattomuudella, asiallisella ja inhimillisellä kohtelulla kulkien kohti
kunnioitusta.
Vuorovaikutuksen
tasolla näyttää siltä ja onkin, että valta ja asema vaikuttaa vahvimmin siihen,
ymmärrämmekö ihmisen kieliä, sanakieltä, kehonkieltä, tunnekieltä vai mitä.
Pääosin olen vain nähnyt heikkoa ihmisen puhetaitoa, ja katsonut sen tulevan
juuri hierarkkisen aseman korostamisesta, ja siellä mielikuvien ylläpidosta. Psykoterapeutti
Tommy Hellsten sanoi Arto Nybergin haastattelussa, ihmisen tulee tulla tietoiseksi
omista kokemuksistaan, että hän voi rakastaa. Kun joko yksilö itse ja/tai
ympäristö kieltää tunteiden kokemisen ja näkemisen, tilalle kasvaa Tommyn
nimeämä Virtahepo, joka ei ole tullut nähdyksi ja kuulluksi tarpeistaan. Hän
alkaa vetäytyä, hänellä on paha olla, hän voi raivota, hän alkaa torjua sekä
kieltää itseään ja muita.
Tunnepohjaisten
ja negatiivisten tunteiden määräävä johteisuus mielen kautta ihmissuhteissa
estää ihmistä näkemästä niiden vaikutusta ja tutkimasta itseään, ja ihmiskuvan kautta
tullut pahuus tukee tätä, tuomitseminen sellaiseksi, jota ihminen ei ole. Eräs pitkäaikainen
kaverini, joka kuului pakollisesti elämääni, tunnusti olevansa minulle hyvin
kateellinen, aikana, jolloin olin taloudellisesti paremmin toimeentuleva.
Niinpä hän oli soittanut äidilleni, että olen niin ylimielinen, että ostan vain
paistijauhelihaa, kun hän käyttää ainoastaan sikanautaa ja kertoi näitä
mustamaalaustarinoita yhteiseen ryhmäämme ja ihmiset uskoivat. Sitä ei aina usko
korviaan, kun kokee tällaista, en minä tällaista sure, ihmettelen vain ja kun
kysymyksessä on uskovainen ihminen, eikö hän ole mitään oppinut kristinuskon
sanomasta. Mutta juuri tämän ihmisen kautta opin ihmisluonteen ongelman, jos
ihminen on ylimielinen, hän nostaa itseään toisten yläpuolelle jumalakuvan
avulla. Hänen ongelmaksi tuli omien tunteiden käsittelemättömyys, ja
heijastaminen toiseen. Se on inhimillistä ja surullista sekä tuottaa paljon
kärsimystä, jos tunteita ei käsitellä eikä tunnisteta itsessä, ne heijastetaan
toiseen, ja näistä johtuen minut suljettiin ryhmästä valheellisia mielikuvia
syöttämällä.
En minä
muista häntä negatiivisten tekemisten kautta, näen hänessä paljon positiivista,
mutta äitini hän sai epäluuloiseksi, koska äidille ruoka oli tärkeä pyhä asia,
sitä ei saanut tuhlata. Negatiivisten asenteiden viljely toi paljon pahaa. Kyseinen
henkilö mustamaalasi lähemmäs kymmenelle henkilölle, jotka katkaisivat välit,
asioiden perään ei kysytty minulta ja joidenkin mukaan asia oli hyväksytty
niin, että minun oli kerrottu valehtelevan tai mielikuvittelevan, eikä voi
uskoa, mitä kerron, ja mielikuvien viljelijä porskutti luonteensa avulla
ihmisten suosioon kuvitellen itsensä hyväksi. Tämä ihminen oli ottanut vallan toisen
kontrollointiin ja sai ihmisten kunnioitusta uskonsa avulla. Vuosia myöhemmin
suuttumisessa syntynyt sanomani, mikä oli edellisten vuosikausia kestäneiden
vainokausien syytä, ja lopulta syy oli aina minussa, mielivalta kukoisti. Pelon
ja vihan kautta kehitetty omatunto pahan vastustamisen nimissä veikin
valheeseen ja vihaan, elämäni uhraamiseen ja ihmisoikeuksien poissulkemiseen
yhteisön ylivallassa. Kun tarkastelee käyttäytymisessä asioita, joista on
suututtu, toisessa suuttumus on tullut häpäisemisestä ja yksilön oikeuksien
sulkemisesta, toisessa tapauksessa valheen suojelemisesta, eikä yksilöt ota vastuuta teoistaan ja puheistaan. Syitä ja
seurauksia on syytä avata.
Hyvin
havaitsevat joutuvat jatkuvasti taistelemaan mielikuvilla hallitsevia vastaan,
että jonkin asteinen totuus säilyisi. Usein kysymyksessä on auktoriteettiin ja
päättäjiin suuttumisesta, mitä näkee julkisissa keskusteluissa paljon, mutta
kun nämäkin ovat usein mielikuvitusta kohteen osalta, ja oma mieli heijastelee
lapsuuden kokemuksia vanhempien kanssa koetun tunteiden psykodynaamisen kehityksen.
Ihmisellä ei tarvitse olla ongelmia, ei riippuvuutta, ei pahuutta, hän voi olla
fiksu, ulkopuolelta tullut valtaoikeus tunkeutua toiseen on ongelman ydin.
Koska tahansa fiksunkin ihmisen mieli voidaan tuhota, missä iässä hyvänsä, sitä
näemme kommunismissa.
Valheellisten
mielikuvien pitämisessä ja kuljettamisessa ongelma on yhteisön suojaaminen ja
toisaalta kapea-alaisesti persoonallisuuteen tuijottaminen, yhteisövallassa
vääryyttä harrastavien tukeminen, terveyshuollossa potilaan oireita
yksipuolisesti katsoen. Ihanteet, valtajärjestelmät ja todellinen vallankäyttö
synnyttävät ristiriitoja, jossa usein unohtuu ihmisen oikeudet olla ja elää
ihmisoikeuksin. Mielivalta on monien ongelmien taustalla ja tämän tuottaa
valtaa, jossa salaisuudet ja ihmissuhdepelit kukoistavat. Tunteita on ja pitää
olla, tärkeintä olisi saada oikeudet niiden ilmaisuun jokaiselle. Mielen
valtaa, vain omien kuvien näkemistä estetään juuri tunteiden ilmaisun
oikeudella, ja aistimukset ovat vapaita ottamaan tietoa vastaan sanakielen
kautta, kuulemaan ja näkemään toisia todellisina. Mutta tuo sanakielen kehitys
on myös monien ongelmien taustalla, sitä on liikaa, kuvien ylisyöttöä ja se
sekoitetaan totuuden ainoaksi näkemykseksi, on puhevaltaa, kirjallisuusvaltaa,
tutkimusvaltaa, uskonvaltaa jne.
Käsittelemättömät
omat tunteet ”liimautuvat” kehoon ja tulevat toistoiseksi, eikä henkilö aina kuule
selkeästi ja/tai näe muiden sanallisia viestejä vaan ottaa ne omien kokemusten
kautta tulkintaan, kun ne pitäisi vain käväistä lyhytaikaisessa muistissa hetken
ja siirtyä pitkäaikaiseen.
Psyykkinen
puolustus tuhoaa hermostoa, kun ne eivät voi viestiä ja aistia vapaasti. Siksi
on erittäin tärkeää, että sanakielestä pidetään hyvää huolta, ongelmaksi on
muodostunut se, että sitä on liikaa, ja se tuottaa lisäyksiä totuuteen. Pahuuden
ymmärtäminen kehittyvänä ilmiönä voi vähentää pahuutta, sen oleellisin
menetelmä on asiallinen vallan rajoittaminen, tulkita toista ihmistä omien
kokemusten kautta, antaa ulkopuolisen määrittää se ihmisyys, mitä yksilö on.
Tunnevalta ohjaa monia yhteisöjä, ei siksi, että tunteita on, vaan ettei niitä käsitellä
ja ymmärretä itsestä ja kohtelusta syntyneinä, vaan ne ohjaavat tekojamme
mielivaltaisesti, mielen kuviksi syntyneinä kehomielikuvien kautta, kun niiden
tulisi kertoa meille kokemuksestamme, iloa ja surua perustunteina, mutta ne
ovatkin muuttuneet liialliseksi ahdistukseksi ja masennukseksi. Vapauteen
kasvaneina voimme kokea tunteet niin, että ne ovat hetkellisiä, jäävät muistoksi
tunnemuistiin ja antavat voimaa.
Kunnioitus
on arvona yksilöllisyyttä ja ihmisyyttä suojaava, kuuntelua huomioiva. Joskus
mietin sitä, kuinka aivotutkimuksissa aktivaation ilmaantumista selitettiin ihmisen
tahdon ja halun ilmentymänä, kun se voi olla opittu ja pakkotoistoon perustuva
ilmiö. Niin monta kertaa asioita selitetään persoonallisuushäiriöllä, kun
yksilö oireilee persoonallisuudessa, ja unohdetaan, että kaltoin kohdeltu ja
masentunut ei koe tunteita ollenkaan. On moraalitonta, jos ihminen oppien
vuoksi ohjataan ja opetetaan pahuuteen, ja sitten rangaistaan, kun alkaa tehdä ”syntiä”.
On kunnioitettava ihmisyyttä, että voisimme olla inhimillisiä toisillemme,
nähdä mahdollisimman totuudenmukaisesti, kunnioittaa tutkittua tietoa. Itselle
usko Jumalaan on sitä, että Jumala todistaa olemassaolonsa, minulla ei ole
oikeutta määrätä, mikä on Jumalan tarkoitus ja teot. Maallinen on toistoa ja tiedettä,
materian logiikkaa ja totuutta, persoonallisuus mahdollistaa luovuuden.
Vain itse
voi muuttua, on yleinen ohje, ja perässä liuta ohjeita kuinka ja minkälainen
käytös on oikein, on ristiriitaista sanonnan mukaan, hyväksy toinen tai itse
sellaisena kuin hän on. Mitäpä jos kertoisit runon, piirtäisit kuvan ja
kertoisit jotain itsestäsi, että hänellä olisi peili, josta katsoa itse ja
valita.
Se oli
tässä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti