ETSIMISEN TIE

Ihmisen itsen löytäminen ei ole yksinkertaista, itse voi kadota vuorovaikutustunteiden ottaessa vallan pakkomielteisesti, ylivallan ja väkivallan alla aivotkin kangistuvat. Itselläni taide oli suuressa roolissa, että pääsin eroon ahdistuksesta ja kangistumisesta. Pidän itseyden, sielun ja henkisyyden syntymää ensisijaisesti unista alkaneena ja siitä jatkuen mielikuvista muistikuviin ja ajatteluun. Tunteiden selkiytyminen, mielen toiminnan ymmärtäminen ja ihmisoikeudet sekä vapaus ovat ensisijaisia arvoja, mitkä kehittävät inhimillisyyttä kunnioituksen ja arvostuksen kautta, ei kumartamisen. Perustunteiden löytyminen, ilon ja surun, vapauttaa pakkopersoonallisuuden ikeestä, alistamisen kulttuurista, mitkä ovat kehittyneet arvojen vääristymisistä ja ajautumisesta ylivaltaan. Inhimillisyyttä voi harjaannuttaa jo lapsena lempeästi.

Todellinen kuningas ja johtaja kunnioittaa alamaisiaan sekä antaa ihmisarvon asemastaan huolimatta, eikä vaadi yksipuolista kunnioitusta, kuten myös vanhemmat lapsiltaan.  Ihminen ei ole aivovapaa toiminnallisesti, jos hänelle tehdään väkivaltaa, alistetaan ja orjuutetaan tietynlaisille toiminnoille, mitä yhteiskunta oppeineen usein tarjoaa joko työn tai vapaa-ajan kautta. Itselläni henkinen ja ruumiillinen väkivalta tuhosi aivot ja kipu oli vuosikymmeniä seuralaiseni. Siihen vaikutti myös hormonitoiminta liiallisena, josta vapauduttuani kivut hävisivät.

Arvot on oleellinen osa ohjautumista ihmiseksi. Milloin on tutkittu sitä, että etuotsalohkon käyttämättömyys voi tuoda dementian, kun siihen ei ole oikeutta, ajatteluun, jossa se tulevaisuuteen suunnatessa tapahtuu? Nainen vaietkoon seurakunnassa. Lääketiede tuijottaa vain aineosien käyttäytymistä, kemiaa, fysiikkaa ja fysiologiaa. Missä on toiminnalliset teoriat, tunteiden ja itseyden puutteen aiheuttamat ongelmat ihmisen terveyteen, kun kokonaisuus on hukattu, eikä elimistöön kuuluvat toiminnat enää toimi yhteydessä henkisyyteen tuottaen eri osiin tarvittavia ainesosia, aktiivisuus on vain sätkynuken liikesarjoja ilma mieltä ja tunteita. Sanakieli ainoastaan ei riitä ihmisyyden toteutumiseen.

 Mutta mitään valmista itseä ei ole olemassa, vaan se syntyy koko ajan uudelleen. En usko Freudilaiseen seksuaalisuudesta syntyvään aktivaatioon ihmisen pyrkimyksissä, pidän niitä tärkeänä, mutta en alkulähteenä henkisyyteen. Uskon, että seksuaalisuudesta lähtevä ihmiskuva on väkivallan jälkeä. Henkisyydeksi luokittelen tunteet, sosiaalisuus ja sanakieli, uskonnossa hengellisyys, yhteys Jumalaan.

Niin kuin itse, myös tunteet, (sielu on tunteet) halu ja tahto voi kadota, kun ihmiseltä riistetään itsemääräämisoikeus. Kehosta voi tulla ruumis, mikä kivun ja tuskan kautta natisee kuin ruostuneet koneet, toiminnalliset kyvyt ja oppiminen heikkenevät, jopa tuhoutuvat. Puhetta ei voi tuottaa, havaitseminen on nollassa ja ajattelemista ei ole, on vain toistoa, jonka ympäristö pakottaa tekemään. Tiedän, että nyt monelta nousee karvat pystyyn, onhan meitä opetettu vuosisatoja uskomaan ihmisen itsensä valintaan, se on tärkeää olla, että ihminen voi kokea iloa ja nautintoa olossaan, vapautta päättää elämästään maallisissa asioissa.

Niin tiedän, että olin vain hiljaa pakon edessä, hylkäsin monet polut, kun alistumista vaadittiin, mutta menetin elämän, minut suljettiin ulkopuolelle. Kulttuurisesti opittu vallankäyttö toiseen nähden, arvostelu ja itsemääräämisen riisto ei ollut muille tärkeä arvo, ylivaltaa käytettiin brutaalisti.

Tämän päivän nautintona on pullakahvit perjantaisin, kävely ja lapseni. 40 vuoden iässä sain elämäni ensimmäisen uuden takin, sellaisen, jonka valitsin hintaa miettimättä, joskus halpoja takkeja olin ostanut ja vanhoista keräillyt. Muistan kuinka onnellinen olin asiasta, niin kuin olen onnellinen siitä, että voi saada jalkineet, rahat riittävät ruokaan ja laskujen maksuun. Onnellisuuttani on luokiteltu ylpeydeksi, itseihailuksi, jopa narsistiseksi piirteeksi. Siksi olen lakannut välittämästä toisten mielipiteistä, huomioin kyllä, mutta olen todennut, että sieltä löytyy enimmäkseen aliarvioimista. Se sopii huonosti minun sielun maisemaan, äitini kunnioitti ja kuunteli.

Luen parhaillaan Risto Vuorisen kirjaa, Persoonallisuus ja minuus. Nyt olen kohdassa, jossa käsitellään behaviorismin jäänteitä minuuden teorioissa. Olen samaa mieltä, itseys ei voi toteutua ulkoa ohjatusti, se tarvitsee oikeuden olla olemassa. Skinner, Bandura, kuten Viktor Franlinkin ja kognitiiviset teoriat saavat kyytiä, ja olen samaa mieltä, ainoastaan ulkoa ohjautuvana yhteisövallan alla ihminen voi tuhoutua, koneeksi, jossa sielu katoaa. Tutkielmaani varten luettuani en pystynyt ymmärtämään näitä, siksi nyt voin vapaammin tarkastella niitä. Vuorinen myöntää, että näkemykset ovat psykoanalyyttisiä, joita syventävissä opinoissani pääsin avaamaan enemmän, mielen mekanismeja, mutta missään en kohdannut sitä teoriaa, jossa oma tahto, halu, tunteet ja ajatukset tuhoutuvat, kun niille ei yhteisö anna oikeutta. Vaikka olen harvinaisen hyvä itsetunnostani, se ei auta, jos sille ei anneta oikeutta, vaan rangaistaan itseilmaisusta. Ymmärrän, että toisen kipua on vaikeaa kohdata, mutta jos sen kivun saa pois lopettamalla väkivallan, alistamisen ja nöyryyttämisen, miksi sitä ei voi tehdä. Voidaanko jatkuvasti vedota itsesuojeluun ja paeta valheeseen, ettei toiselle voi antaa ihmisoikeutta?

Mitä onkaan ne kärsimykset, joissa kehossa on synnynnäisesti puutteita, annettakoon heille kaikki mahdollinen helpotus lääkkeellisin ja lääketieteellisin menetelmin, kipu ja tuska voi estää ajattelun ja tunteet. Mutta sellainen kuvitelma, että ihminen voisi vapaasti valita tekonsa, voi heittää romukoppaan, se vaatii ihmisoikeuden ja kunnioituksen ja sitä ei vielä maailmassa osata. Ikävää muistuttaa, mutta juuri nyt olevassa ihmiskokeessa korona viruksen kautta, olemme nähneet, että suurin osa ihmisistä tottelee, kun on vaarassa menettää elämänsä ja tottelemattomuus tuo kuoleman. Sosiaalinen vaino ja alistaminen tekevät saman. Sen tuovat väärät oppimismenetelmät, työn orjuus, ihmisoikeuksien puute ja alistaminen toisen tahdon alle. Kyllä ihminen tarvitsee opetusta ja ohjausta kunnioituksen kautta, ei alistamalla. Kiduttaminen tekee ihmisen niin raunioksi, ettei sitä kukaan normaali ihminen kestä katsoa.

Raija