Ihmisen itsen löytäminen ei ole yksinkertaista, itse voi kadota vuorovaikutustunteiden ottaessa vallan pakkomielteisesti, ylivallan ja väkivallan alla aivotkin kangistuvat. Itselläni taide oli suuressa roolissa, että pääsin eroon ahdistuksesta ja kangistumisesta. Pidän itseyden, sielun ja henkisyyden syntymää ensisijaisesti unista alkaneena ja siitä jatkuen mielikuvista muistikuviin ja ajatteluun. Tunteiden selkiytyminen, mielen toiminnan ymmärtäminen ja ihmisoikeudet sekä vapaus ovat ensisijaisia arvoja, mitkä kehittävät inhimillisyyttä kunnioituksen ja arvostuksen kautta, ei kumartamisen. Perustunteiden löytyminen, ilon ja surun, vapauttaa pakkopersoonallisuuden ikeestä, alistamisen kulttuurista, mitkä ovat kehittyneet arvojen vääristymisistä ja ajautumisesta ylivaltaan. Inhimillisyyttä voi harjaannuttaa jo lapsena lempeästi.
Todellinen
kuningas ja johtaja kunnioittaa alamaisiaan sekä antaa ihmisarvon asemastaan
huolimatta, eikä vaadi yksipuolista kunnioitusta, kuten myös vanhemmat lapsiltaan.
Ihminen ei ole aivovapaa
toiminnallisesti, jos hänelle tehdään väkivaltaa, alistetaan ja orjuutetaan
tietynlaisille toiminnoille, mitä yhteiskunta oppeineen usein tarjoaa joko työn
tai vapaa-ajan kautta. Itselläni henkinen ja ruumiillinen väkivalta tuhosi
aivot ja kipu oli vuosikymmeniä seuralaiseni. Siihen vaikutti myös
hormonitoiminta liiallisena, josta vapauduttuani kivut hävisivät.
Arvot on
oleellinen osa ohjautumista ihmiseksi. Milloin on tutkittu sitä, että
etuotsalohkon käyttämättömyys voi tuoda dementian, kun siihen ei ole oikeutta,
ajatteluun, jossa se tulevaisuuteen suunnatessa tapahtuu? Nainen vaietkoon
seurakunnassa. Lääketiede tuijottaa vain aineosien käyttäytymistä, kemiaa,
fysiikkaa ja fysiologiaa. Missä on toiminnalliset teoriat, tunteiden ja
itseyden puutteen aiheuttamat ongelmat ihmisen terveyteen, kun kokonaisuus on
hukattu, eikä elimistöön kuuluvat toiminnat enää toimi yhteydessä henkisyyteen
tuottaen eri osiin tarvittavia ainesosia, aktiivisuus on vain sätkynuken
liikesarjoja ilma mieltä ja tunteita. Sanakieli ainoastaan ei riitä ihmisyyden
toteutumiseen.
Mutta mitään valmista itseä ei ole olemassa,
vaan se syntyy koko ajan uudelleen. En usko Freudilaiseen seksuaalisuudesta
syntyvään aktivaatioon ihmisen pyrkimyksissä, pidän niitä tärkeänä, mutta en
alkulähteenä henkisyyteen. Uskon, että seksuaalisuudesta lähtevä ihmiskuva on
väkivallan jälkeä. Henkisyydeksi luokittelen tunteet, sosiaalisuus ja sanakieli,
uskonnossa hengellisyys, yhteys Jumalaan.
Niin kuin
itse, myös tunteet, (sielu on tunteet) halu ja tahto voi kadota, kun ihmiseltä
riistetään itsemääräämisoikeus. Kehosta voi tulla ruumis, mikä kivun ja tuskan
kautta natisee kuin ruostuneet koneet, toiminnalliset kyvyt ja oppiminen heikkenevät,
jopa tuhoutuvat. Puhetta ei voi tuottaa, havaitseminen on nollassa ja
ajattelemista ei ole, on vain toistoa, jonka ympäristö pakottaa tekemään. Tiedän,
että nyt monelta nousee karvat pystyyn, onhan meitä opetettu vuosisatoja
uskomaan ihmisen itsensä valintaan, se on tärkeää olla, että ihminen voi kokea
iloa ja nautintoa olossaan, vapautta päättää elämästään maallisissa asioissa.
Niin tiedän,
että olin vain hiljaa pakon edessä, hylkäsin monet polut, kun alistumista
vaadittiin, mutta menetin elämän, minut suljettiin ulkopuolelle. Kulttuurisesti
opittu vallankäyttö toiseen nähden, arvostelu ja itsemääräämisen riisto ei
ollut muille tärkeä arvo, ylivaltaa käytettiin brutaalisti.
Tämän päivän
nautintona on pullakahvit perjantaisin, kävely ja lapseni. 40 vuoden iässä sain
elämäni ensimmäisen uuden takin, sellaisen, jonka valitsin hintaa miettimättä,
joskus halpoja takkeja olin ostanut ja vanhoista keräillyt. Muistan kuinka
onnellinen olin asiasta, niin kuin olen onnellinen siitä, että voi saada
jalkineet, rahat riittävät ruokaan ja laskujen maksuun. Onnellisuuttani on
luokiteltu ylpeydeksi, itseihailuksi, jopa narsistiseksi piirteeksi. Siksi olen
lakannut välittämästä toisten mielipiteistä, huomioin kyllä, mutta olen todennut,
että sieltä löytyy enimmäkseen aliarvioimista. Se sopii huonosti minun sielun
maisemaan, äitini kunnioitti ja kuunteli.
Luen
parhaillaan Risto Vuorisen kirjaa, Persoonallisuus ja minuus. Nyt olen
kohdassa, jossa käsitellään behaviorismin jäänteitä minuuden teorioissa. Olen
samaa mieltä, itseys ei voi toteutua ulkoa ohjatusti, se tarvitsee oikeuden
olla olemassa. Skinner, Bandura, kuten Viktor Franlinkin ja kognitiiviset
teoriat saavat kyytiä, ja olen samaa mieltä, ainoastaan ulkoa ohjautuvana yhteisövallan
alla ihminen voi tuhoutua, koneeksi, jossa sielu katoaa. Tutkielmaani varten
luettuani en pystynyt ymmärtämään näitä, siksi nyt voin vapaammin tarkastella
niitä. Vuorinen myöntää, että näkemykset ovat psykoanalyyttisiä, joita syventävissä
opinoissani pääsin avaamaan enemmän, mielen mekanismeja, mutta missään en
kohdannut sitä teoriaa, jossa oma tahto, halu, tunteet ja ajatukset tuhoutuvat,
kun niille ei yhteisö anna oikeutta. Vaikka olen harvinaisen hyvä
itsetunnostani, se ei auta, jos sille ei anneta oikeutta, vaan rangaistaan
itseilmaisusta. Ymmärrän, että toisen kipua on vaikeaa kohdata, mutta jos sen
kivun saa pois lopettamalla väkivallan, alistamisen ja nöyryyttämisen, miksi
sitä ei voi tehdä. Voidaanko jatkuvasti vedota itsesuojeluun ja paeta
valheeseen, ettei toiselle voi antaa ihmisoikeutta?
Mitä onkaan
ne kärsimykset, joissa kehossa on synnynnäisesti puutteita, annettakoon heille
kaikki mahdollinen helpotus lääkkeellisin ja lääketieteellisin menetelmin, kipu
ja tuska voi estää ajattelun ja tunteet. Mutta sellainen kuvitelma, että
ihminen voisi vapaasti valita tekonsa, voi heittää romukoppaan, se vaatii
ihmisoikeuden ja kunnioituksen ja sitä ei vielä maailmassa osata. Ikävää
muistuttaa, mutta juuri nyt olevassa ihmiskokeessa korona viruksen kautta,
olemme nähneet, että suurin osa ihmisistä tottelee, kun on vaarassa menettää
elämänsä ja tottelemattomuus tuo kuoleman. Sosiaalinen vaino ja alistaminen
tekevät saman. Sen tuovat väärät oppimismenetelmät, työn orjuus,
ihmisoikeuksien puute ja alistaminen toisen tahdon alle. Kyllä ihminen
tarvitsee opetusta ja ohjausta kunnioituksen kautta, ei alistamalla.
Kiduttaminen tekee ihmisen niin raunioksi, ettei sitä kukaan normaali ihminen kestä
katsoa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti